Muusana tyylikkäät teinipojat – haastattelussa street-muodin edelläkävijä Sasu Kauppi

Suomesta löytyy monia lahjakkaita muotisuunnittelijoita, mutta niistä kukaan ei ole tähän mennessä puhutellut itseäni mitenkään erityisellä tavalla. Lähtökohtaisesti olen ollut enemmän kiinnostunut kansainvälisistä muotitaloista ja street-merkeistä, mutta törmätessäni vajaa pari kuukautta sitten Sasu Kaupin uuden SSSU-malliston kuviin Instagramissa, lempparilistani kärkeen hyppäsi ensimmäistä kertaa kotimainen muotisuunnittelija.

Sporttisten ja rentojen vaatekappaleiden ystävänä fiilistelin luonnollisesti paljon jo pelkästään malliston yleisilmettä, mutta erityisesti pidin mallien yllä nähdyistä erivärisistä college- ja verkkariasuseteistä. Jos saisin hankkia mallistosta vain yhden vaatekappaleen, se olisi ehdottomasti alla olevassa kuvassa näkyvä musta-valko-harmaa collegepaita. Epäilen vahvasti, että viimeistään ensi vuoden puolella SSSU-logoa voi bongailla Suomessa ainakin Helsingin katukuvasta.

Ilokseni ehdin myös vaihtamaan viime toukokuussa muutaman sanan Suomeen palanneen Sasu Kaupin kanssa mallistosta. There you go!

 

Milloin malliston suunnitteluprosessi alkoi ja millaiset fiilikset siitä on nyt?

Aloitin malliston tekemisen loka-marraskuussa, olin ollut silloin Suomessa noin parin kuukauden verran. Koska kyseessä ei ole seasonaalinen mallisto, sitä pystyi tekemään hieman tavallista pidempään, yhteensä noin kahdeksan kuukauden verran. Kokonaisuudessaan olen siihen tosi tyytyväinen, sillä jokainen piece on hiottu huolella loppuun ja kaikki ylimääräinen jätetty pois. 

Mistä sait inspiraatiota mallistoon?

En ole ole ikinä halunnut nimetä mitään selkeää ikäryhmää kenelle vaatteita suunnittelen, mutta tässä mallistossa muusani olivat 15-18 -vuotiaita poikia. Halusin tuoda malliston kautta esiin somen voimaa, ja siksi suurin osa malleista on bongattu Instagramista. Mallit on katsottu siten, että heidän lookit istuvat hyvin heidän omaan tyyliinsä. Malliston kaikki vaatteet ovat myös sellaisia, joita voisin käyttää itse. Itseäni kiinnostaa nykyään ilmiönä kulttimaineessa olevat streetimmät brändit ja workwearit, kun aikaisemmin olin taas kiinnostunut enemmän high fashion -merkeistä. Aikaisempiin mallistoihini nähden uusi mallisto onkin tarkoituksellisesti kaupallisempi, mutta esimerkiksi Supremeen verrattuna kuitenkin vielä asteen high fashionimpaa ja sen vuoksi myös kalliimpaa. Hinnoittelu on vielä kesken, mutta ihan mistään Rick Owens-hintalapuista ei puhuta.

Tällä hetkellä sporttisuus ja street-muoti on trendikästä yleisesti, mutta omassa tyylissäsi se on ollut aina vahvasti läsnä. Koetko olevasi eräänlainen edelläkävijä?

Kyllähän tuossa varmasti jotain perää on. On totta, että aikaisemmin ihmiset eivät ole lähteneet yhtä helposti uusiin juttuihini mukaan. Ajan henki on uuden malliston kannalta hyvä, sillä nykyään ihmiset ovat valmiita maksamaan lenkkareista tai laadukkaista vaatteista enemmän kuin ennen. Tähän mennessä Suomesta on tullut monta mallistosta kiinnostunutta liikettä vastaan, kun aikaisemmin kaikki jälleenmyyntini on ollut pääosin ulkomailla, kuten Aasiassa. Olisi hienoa saada näkymään vaatteita myös suomalaisessa katukuvassa. 

Mallisto esiteltiin ensimmäistä kertaa taidegalleriassa, jossa mallit seisoivat yleisön seassa. Miten päädyit tähän esillepanoon? 

Catwalkit ovat omasta mielestäni vähän tylsiä, sillä niitä tehty niin paljon. Pre Helsingin muotiviikon teemana oli tänä vuonna taide, joten esillepanokuvio sopi hyvin yhteen. Tilanne galleriassa alkoi näyttelynä, jossa oli esillä joitakin malliston tuotteita spoteilla valaistuna. Mallit saapuivat tilaan ikään kuin yllättäen, ja osa heistä alkoi pukemaan esillä olevia tuotteita ylleen omaa asuaan täydentäen. Näytöksestä tuli selkeästi sitä mitä halusinkin. Instagramissa oli julkaistu myöhemmin paikan päällä otettuja siistejä ryhmäkuvia malleista, ja haluaisin hyödyntää niiden ideaa jollain tavalla myös tulevissa lookbook-kuvissa.  

Olet työskennellyt myös Yhdysvalloissa, viimeisimpänä Kanyen palveluksessa. Kun puhutaan muotisuunnittelusta yleisesti, mitkä ovat Suomen ja jenkkien keskeisimmät erot?

Ympäristöinä esimerkiksi Los Angeles ja New York ovat hyvin erilaisia, mutta yleisesti ottaen jenkeissä duuni on elämä. Suomessa tehdään paljon tehokkaampaa ja rehellisempää duunia, kun taas jenkeissä saatetaan tehdä todella pitkiä päiviä saamatta kuitenkaan aikaan juuri mitään. Siellä on kaikki tietyllä tavalla vedetty todella äärimmäisyyksiin, ja sen vuoksi tykkään olla nyt Suomessa. Jenkeissä en oppinut paljoakaan suunnittelijana, vaan yleisesti isomman brändin pyörittämisestä sekä itsestäni ja siitä, mitä haluan. Suomessa ympärilläni on tosi tiivis porukka, kun siellä tiimiini saattoi kuulua 20 tyyppiä. Täällä täytyy myös tehdä paljon enemmän itse, mutta koen sen olevan vain hyvä asia. 

Olet suunnitellut merchandisea Almalle, oletko kiinnosutunut yhteistyöstä muiden kotimaisten artistien kanssa? Entä miten yhteistyö Alman kanssa alkoi?

Joo todellakin, niin kotimaiset kuin ulkomaiset artistit kiinnostavat. Yhteistyö Alman kanssa alkoi viime kesänä, kun Alman manageri otti yhteyttä. Tapasimme jenkeissä ja tein aluksi Almalle pvc trench coatin Emma-gaalaan. Merchandisen lisäksi Alman kohdalla spessujuttuja on tulossa vielä muutenkin. Tällä hetkellä olen lainannut vaatteita jonkin verran muille artisteille, ja joistakin custom-jutuista on ollut puhetta.

Keitä suunnittelijoita fiilistelet tai mitä haluaisit hankkia seuraavaksi itsellesi?

Fiilistelen tällä hetkellä enemmän juttuja kuin varsinaisesti designereita. Ostan tällä hetkellä lähinnä geneeristä workwearia ja sportswearia. Viime vuosina olen myynyt lähes kaikki kalliimmat muotivaatteeni pois. 

Miksi?

Mielestäni se ei vaan ole tätä aikaa, hommat ovat menossa selkeästi yksinkertaisempaan suuntaan. Olen esimerkiksi diggaillut Rick Owensia 2000-luvun alusta alkaen, mutta näen mallistot enemmän statementina ja taiteena, kuin vaatteina joihin haluaisin pukeutua. Kengät olen kuitenkin säästänyt, koska niitä keräilen.

// kuvat: Jeremy Kyejo / Sasu Kauppi Facebook