MERCHANDISEMANIA

Tällä hetkellä kaikenlaiset artisti- tai bändivaatteet, erityisesti paidat, ovat pinnalla. Voisin uskaltaa väittää, että ”bändipaitatrendi” muualla kuin rockmusiikissa sai uuden startin muutama vuosi sitten Kanyen lanseeraamien Yeezus -kiertuepaitojen myötä. Tai ainakin vaikutti siihen merkittävästi. Esimerkiksi Travis Scottin viimevuotisen Rodeo-kiertueen t-paidat muistuttavat Yeezus-paitojen tapaan vanhoja rokkibändipaitoja, Justin Bieberin Purpose-kiertueen merchandisessa on otettu vuorostaan vaikutteita skeittimerkki Trasherista ja muusta street-muodista. Kotimaisista artisteista esimerkiksi Tippa-T:n t-paidoista löytyy myös vanhoja bändipaitaviboja.

Jokuaika sitten Kanyen The Life Of Pablo -albumin merchandisea myytiin muutaman päivän ajan vartavasten rakennetussa pop up -liikkeessä New Yorkissa. Luonnollisesti jengi jonotti vaatteita liikkeen edustalla vuorokausia, ja nyt I Feel Like Pablo -paitoja, takkeja ja lippiksiä voi yrittää hankkia tupla- tai triplahinnoin esimerkiksi Ebaysta. Tällä viikolla muun muassa Fader uutisoi, että nyt ihmiset voivat myös suunnitella oman tekstinsä tutulla fontilla I Feel Like Pablo -paidan pohjalle. Hieman tätä uutista ennen myyntiin tuli keltaisia I Feel Like Kobe -paitoja, viimeisen matsinsa NBA:ssa pelanneen Kobe Bryantin kunniaksi. Drake on jatkanut samaan malliin, sillä hänen tulevansa Views From The 6 -albumin samannimistä merchandisea myydään parasta aikaa nykiläisessä pop up -liikkeessä, vaikka koko albumi ei ole vielä edes ilmestynyt. Musiikin lisäksi myös muilla artistituotteilla tuntuu siis olevan entistä enemmän väliä.

Nopean laskutoimituksen jälkeen omistan itse arviolta ainakin kymmenisen paitaa tai muuta vaatetta, joissa näkyy johonkin artistiin tai yhtyeeseen viittaava printti. Jep, se on aika paljon. Itselleni musaan liittyvien vaatteiden ostaminen on tuntunut aina tosi luontevalta, jopa tärkeältä. Ymmärrän  ihmisiä, jotka ovat valmiita uhraamaan vuorokautensa jonkun tietyn vaatteen jonottamisen vuoksi. Se kertoo siitä, että vaatteella on oikeasti merkitystä. Lisäksi jo vaatteen hankkimiseen liittyy omanlaisensa fiilis, joka on osa koko prosessia. Olisi todellakin hauska muistella vanhana, miten runnoin hirvittävässä ruuhkassa itseni vaatekauppaan saadakseni jonkun tärkeän artistin paidan itselleni. Äiti ei silti tätä toki välttämättä ymmärtäisi. 😀

Bändipaidat ja muu, tietynlaista artistia, yhtyettä tai kokonaista genreä edustava pukeutuminen on ollut normaalia populaari- ja nuorisokulttuurissa kautta aikojen. Ilmiössä ei siis varsinaisesti ole mitään uutta. Ihmiset haluavat pukeutumisellaan viestiä itsestään, omista kiinnostuksenkohteistaan, arvoistaan ja asenteistaan. Myös omasta mielestäni pukeutuminen on tärkeä itseilmaisun väline, niin kuin on musiikkikin. Kun nämä kaksi laitetaan samaan pakettiin, se on vain entistä siistimpi juttu. Mielestäni on hauska katsella ihmisiä (I’m not a creepy person :D) ja heidän tyylejään. Jos tunnistan vastaantulijan asusta vaikkapa musiikkiin, urheilujoukkueeseen tai muuhun kiinnostuksenkohteeseen viittaavan yksityiskohdan, se herättää yleensä aina enemmän ajatuksia. Ja joskus myös stereotyyppisiä oletuksia, mikä ei tietenkään ole yhtä siisti juttu.

Entä jos olisin nyt New Yorkissa, lähtisinkö jonottamaan Draken Views-paitoja?

Totta helkkarissa! Toki ihan kokonaista lomaa en sentään yhden paidan takia uhraisi. Kokemukset kuitenkin ennen materiaa.  Vaikka toisaalta, tietyn paidan jonottaminenhan toisessa maassa nimenomaan olisi kokemus.

Kuvituksena kuvia Hypebeastin ja Highsnobietyn sivuilta, Kanyen ja Draken pop up -liikkeistä.