Taapero kuulumisia

Tyttäremme on ollut taapero jo pari kuukautta. Kutsun häntä usein neiti tomeraksi, koska se kuvaa häntä hyvin. Hän on parissa kuukaudessa oppinut hurjasti uusia asioita ja yllättää meidät vanhemmat usein uusilla tempuillaan ja letkautuksillaan.

Chillisti 😎

Neiti jää päiväkotiin yleensä mielellään. Hän saattaa vähän itkeä, mutta unohtaa surun kun pääsee hoitajan syliin tai muiden lasten kanssa leikkimään.

Mieheni kävi hänen vasu-keskustelussaan päiväkodissa(varhaiskasvatuksen suunnitelma), koska olin itse töissä en harmikseni päässyt osallistumaan. Onneksi meillä on hyvin tasavertainen vanhemmuus ja tiesin että mieheni selviää hyvin yksinkin. Sain paperisen lomakkeen ,jossa luki mitä asioita oli käyty läpi ja kävimme mieheni kanssa asioita myös läpi. Teksti ei mitenkään yllättänyt:

”Neitiä kuvailtiin sosiaaliseksi. Alku on mennyt hienosti päiväkodissa. Hän ei ole ujostellut vaan on ollut hyvin iloinen ja luottavainen. Häntä kiinnostaa muiden lasten leikit ja hän tutkii uteliaasti kaikkea. Hän ilmaisee hyvin itseään vaikkei puhetta juuri tule. Anna- sanaa hän on oppinut käyttämään. Hän on hyvin innokas itse syömään sormin ja lusikalla. Istuu hyvin potalla.”

Tälle nauroimme: ” Tyttäremme saa leivän ja maidon ennen ruokaa , jotta malttaisi odottaa omaa annostaan. ” Tämä kuvaa neiti kärsimätöntä niin hyvin. Kotona hän järjestää kunnon shown jos ruoka ei ole hänen edessään heti. Kiva huomata, että hän pystyy päiväkodissa olemaan oma itsensä vaikka toki odottamista on hyvä treenailla ja sitä me kotona teemmekin.

Hän on istunut päiväkodissa potalla. Tämä on tosi hienoa, nimittäin kotona ollaan treenattu myös tätä. Tavoite olisi kesällä päästä vaipoista, katsotaan miten käy. Kiire ei ole, toki lapsentahtisesti mennään.

Päiväkodissa on vähennetty tutin syöntiä, se on käytössä vain hätätapauksissa ja nukkumaanmennessä. Kotona olemme pyrkineet samaan. Harvoin hän enää tuttia kaipaa.

Hän on päiväkodin nuorin ja lellitty.Isommat lapset antavat hänen varastaa leluja ja eivät vie häneltä leluja.  Noh tulee päivä kun hän ei enää ole ryhmän vauva. Nauttikoon nyt tästä 🙂

Olen todella tyytyväinen että lapsemme saa laadukasta varhaiskasvatusta tarhassa. Olen tyytyväinen että saan käydä töissä vielä vähän aikaa ennenkuin jään taas äitiysvapaalle kesällä.

Hän on tosin ollut toista viikkoa poissa tarhasta koronaepidemian vuoksi ja koska työskentelen terveydenhoitajana kriittisellä alalla niin mieheni hoitaa häntä päivisin ja yrittää samalla tehdä töitä etänä.

Mieheni on haastavassa tilanteessa neidin kanssa , koska tämä tylsistyy kotona nopeaa ja vaatii viihdykettä. Hän raivoaa kun isi yrittää kuunnella palavereja tai osallistua kokouksiin. Onneksi hän nukkuu noin kolmen tunnin päiväunet joten silloin edes mieheni saa työrauhan.

On kurjaa kun koronan vuoksi neiti ei ole päässyt näkemään kavereitaan vaan ollaan ulkoiluja lukuunottamatta pysytty kotona. Tyttäremme sosiaaliselle ja menevälle luonteelle tämä on kova paikka. Minä sentään näen kavereita työpaikalla.

Neiti laittanut paikat sekaisin

Kun tulen töistä kotiin on koti kuin pommin jäljiltä. Kyllä neiti 1v saa hetkessä paikat sekaisin. Toisaalta ei siinä kauaa mene, kun hänen mentyä nukkumaan on paikat taas siistinä.

Mitä uutta hän on oppinut? Hän menee kotona potan luo välillä ja vaatii päästä siihen istumaan. Harvoin sinne mitään tulee, mutta hyvää treeniä. Hän rakastaa myös kylpemistä ja usein menee kylpyammeen luo ja alkaa osoittamaan merkkejä  että sinne on päästävä.

Välillä harjoitellaan pottailua

Hän menee jääkaapille ja vaatii ”anna mamma”. Eilen kun kävelimme kauppaan menin pari metriä hänen edellään kuului topakka käsky :”odota”. Mietin kuulinko oikein ja jatkoin matkaa. Kohta kuului uudestaan : ” odota”. Voi sitä riemua ja kikatuksen määrää ku pysähdyin. Mahtava kersa 😀

Eilen hän ällistytti meidät kun otin häneltä vessassa vaipan pois ja laitoin potalle. Hetken päästä neiti nappasi vaipan ja kantoi sen oman huoneeseen vaipparoskikseen. Tänään sama toistui monta kertaa. Uskomaton mimmi, hämmästyin sitä kun hän ei jäänyt värkkäilemäään vaipparoskiksen kans sen enempää vaan hoito homman hyvin määrätietoisesti.

Tyttäremme kiljuu kovaa ja korkealta. Tämä lienee hänen tapansa hakea huomiota. Toinen vielä huonompi tapa on se, että ruokailutilanteissa hän työntää lusikan syvälle kurkkuun niin että kuuluu yökkäys. Kun lusikan ottaa häneltä pois niin neiti neuvokas kyllä keinot keksii. Hän työntää koko käden suuhun. Kättä ei äiti niin helposti voikaan ottaa pois.

Olen yrittänyt olla välittämättä tästä tempusta, mutta joskus häneltä tulee ruuat ylös ja on pakko kieltää. Välillä teen niin , että päätetään ruokailu siihen.

Hän tykkää ulkoilla. Kun kuulee sanan ”ulos” on neiti hakemassa salamana itselleen ulkovaatteita.  Tyttäremme on myös kova puhumaan ”puhelimessa”. Puhelimen suhteen hän ei turhia nirsoile, puhelimen virkaa hoitaa milloin kaukosäädin , milloin paperilappu tai vaikkapa lusikka.

Junassa puhelimena toimi junalippu

Kävimme kahdestaan Kiimigissä junalla. Junamatka oli rankka, jouduin juoksemaan tytön perässä lähes kuusi tuntia. Olimme leikkivaunussa ja kävimme myös ravintolavaunussa. Tähtäsin menomatka ajankohdan sellaiseksi että hän nukkuisi , mutta hän nukkui vain puoli tuntia ja oli sitten väsynyt.

Kiimingin serkkuja tapaamassa

Matkoja lukuunottamatta meillä oli kiva reissu. Olimme pari yötä ystäväni Anniinan luona, näin paria kaveriani ja sisaruksiani. Yöt neiti nukkui eri huoneessa kuin minä matkasängyssään. Serkkutyttö oli kauhuissaan kun kuuli, että neidin sänky oli viety pimeään kylpyhuoneeseen. Mutta tyttäremme nautti siitä , että sai nukkua yksin pimeässä huoneessa. Hän nukkui 20-6 heräämättä koko yönä. Sopeutuvainen pieni  ❤️

Neiti pääsi laskemaan pulkalla mäkeä, voi sitä riemua. Toki itsekin olin mielissään. Helsingissä ei tänä talvena lunta ole juuri näkynyt.

Tyttärellämme asuu Kiimingissä lähes samanikäinen serkkupoika. Oli hauska nähdä kuinka he tekivät tuttavuutta. Minä pääsin ihastelemaan parin kuukauden ikäistä vauvaa. Neiti ei vauvan päälle vielä paljon ymmärtänyt, katsotaan miten elokuussa käy kun hänestä tulee isosisko.

Olen kohta puolivälissä raskautta, aika menee nopeaa. Päivittelen joku päivä  raskauskuulumisia 🙂

Neitokainen on pitänyt huolen, että meillä ei tylsää ole vaikka aikalailla minun töitä ja pakollisia kauppareissuja lukuunottamatta olemme olleet kotona koronan vuoksi ”karanteenissa”.

Mitä uutta teidän vauvat/taaperot ovat oppineet? 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *