En olekaan masentunut- minulla on raudanpuute

Olen kirjoittanut tämän postauksen marraskuussa 2019, mutta se on unohtunut julkaista. Lopussa kerron nykytilanteesta.

” Voisin vaan nukkua. Kotona olisi paljon tehtävää , joita haluaisin tehdä, mutta en vaan jaksa. Esimerkiksi järjestää kaappeja, pestä ikkunat, siivota.  Olisi kiva nähdä kavereita, mutta unet houkuttelee vielä enemmän. En saa edes aikaiseksi tehtyä itselleni ruokaa (vauvan ravitsemuksesta olen sentään huolehtinut)   Mieleeni hiipii ajatus, olenko masentunut?

Toisaalta olo ei ole sellainen. Tai en ole koskaan ollut masentunut joten en tiedä millaista se on mutta arvelen että ei tämmöinen. Olen onnellinen. Koen eläväni elämäni parasta aikaa, on ihanaa olla äiti ❤️  Haluaisin tehdä vaikka ja mitä, mutta en vain jaksa. Päivän kohokohta on kun saan vauvani nukkumaan ja pääsen itse samalla lepäämään.

Minut tuntevat tietävät , että tuo aiempi ei kuulosta minulta. Aiemmin olen ollut suuna päänä menossa ja harvoin olen jaksanut istua esimerkiksi sohvalla. Aiemmin ruanlaitto on ollut intohimoni ja olen tehnyt sitä mielelläni. Ennen kaikkea itse tiedän, että en ole sellainen niinkuin alussa oloani kuvailin.

Olen touhunnut vauvan kanssa paljon kaikenlaista. Päiviin kun mahtuu monta tuntia. Olen raahautunut salille vähintään kolme kertaa viikossa. Ollaan käyty seurakunnan kerhoissa vaihtelevasti 1-3 kertaa viikossa. Ollaan kierrelty kaupungilla, ulkoiltu. Olen jotenkin saanut itseni tsempattua liikkeelle. Mutta yleisvointi on ollut väsynyt ja voimaton.

Alkuun väsymys meni äitiyden piikkiin. Äitien kuuluukin olla väsyneitä. Etenkin kun ennen unikoulua meidän neiti heräs 10 kertaa yön aikana syömään. Mutta unikoulun jälkeen, kun neiti alkoi nukkua noin klo 19-5 aloin miettimään miten voin olla edelleen kokoajan väsynyt. Enää se ei voinut mennä katkonaisten öiden piikkiin. Myös kuntosalilla väsytti. Raahauduin sinne edelleen, mutta se oli aika pakkopullaa. Treenin aikana ja sen jälkeen en huokunut euforiaa niinkuin aiemmin.

Terveydenhoitaja olen työssäni törmännyt usein matalaan  ferritiiniin. Aloin miettimään mitä jos minulla onkin anemia. Soitin omalle terveysasemalleni ja olin varautunut, että lääkäri kieltäytyisi ottamasta kokeita. Onneksi minua kuunneltiin ja labralähete tehtiin. Pyysin myös muita kokeita. Tulokset olivat muuten priimaa, mutta ferritiini oli liian matala. Lääkäri diagnosoi minulle raudanpuutteen. Huh, olin helpottunut. Löytyi syy väsymykseen ja voimattomuuteen. Toisaalta hävetti. Miksi minä olen laiminlyönyt oman hyvinvointini yhtä tärkeintä osa-aluetta eli ravitsemusta ja päätynyt tähän tilanteeseen. Toisaalta myös raskaus ja imetys kuluttavat rautavarastoja.

Turha jossitella , aika tehdä muutoksia. Marssin apteekkiin ja aloitin rautakuurin. Kaupasta kannoin kasan pinaattia ja muuta rautapitoista ruokaa. Pelkkä tieto anemiasta antoi virtaa. Kyllä tästä selvitään. Kohta olen taas oma, energinen itseni.”

Nykytilanne on vähän parempi mutta edelleen väsymys on välillä ihan kestämätön.  Tilannetta ei helpota se, että herään puoli viisi enkä saa unta ennenkuin tyttäreni herättää kuudelta ja on aika nousta hänen kanssaan. On uuvuttavaa kun töiden jälkeen haluaisin nukkumaan, mutta pitääkin hakea lapsi tarhasta ja jaksaa touhuta hänen kanssaan. Hänellä virtaa riittää tarhapäivän jälkeenkin mikä on uskomatonta. On ristiriitaista tuntea näin , koska rakastan tytärtäni ylikaiken ja haluan tottakai viettää hänen kanssaan aikaan.  Väsymys on vaan niin kova, että vie kaiken energian.  Välillä kotona ”sammun” olohuoneen lattian matolle. Tyttäremme tulee ja repii hiuksista tai nipistää naamasta ja pitää kyllä huolen, että saa tarvitsemansa huomion :D

Huh onneksi alkuraskauden väsymys on selätetty ja elän nyt sitä ns. raskauden hehkunta-aikaa. Pitää ottaa ilo irti siitä ja levätä aina kun mahdollista. Kävin viime viikonloppuna ystäväni Julian kanssa yhden yön reissun Flamingossa. Nukuin 9 tunnin yöunet ja olo oli kuin uudestisyntynyt. Tämmöiset irtiotot on parhaita ❤️