Korona- ja veritulppaepäilyistä selvitty säikähdyksellä
Olen kirjoittanut tämän postauksen lähes 2kk sitten, mutta julkaiseminen on jäänyt. Parempi myöhään, kun ei milloinkaan 🤭
Eräs aamu ennen iltavuoroon menoa olin aamuvirkun tyttäreni kanssa ulkoilemassa. Minulle tuli huono olo, rintakehällä tuntui paineen tunnetta ja henkeä ahdisti. Ajattelin heti, että olisiko minulla korona. Parina edellisenä päivänä oli ollut lämpöä ja vilunväristyksiä, ei kuumetta.
Soitin työterveyshuoltoon kun ajattelin että en uskalla mennä töihin ennen kuin tiedän , ettei ole koronaa. Työterveyshuollosta sanottiin , että koronatestiä ei tehdä koska näytteenottokriteerit eivät täyty. Sain ohjeistuksen olla menemättä töihin (kriteerit löytyivät myöhemmin).
Viikonloppuna vointi heikkeni. Henkeä ahdisti levossakin. Yöllä oli kurkkukipua. Ajattelin ,että tämän on pakko olla koronaa. En ole koskaan ennen kärsinyt sellaisesta hengenahdistuksesta ja rintatuntemuksista. Päätin, että vaadin korona-testin, koska en halua tartuttaa sitä kenellekään. Olo oli kamala. En jaksanut nostaa tytärtämme , pelkkä makaaminen ahdisti henkeä ja olin ihan poikki.
Maanantaina sain lähetteen korona-testiin. Koska emme omista autoa niin minut haettiin ambulanssilla testiin. Homma meni niin ,että ambulanssikuski tiputti postiluukusta hanskat ja suusuojaimen, jotka puin päälleni kotona ja hyppäsin ambulanssin kyytiin.
Saavuttuamme Meilahteen hoitaja tuli ambulanssiin ottamaan näytteen, minun ei tarvinnut poistua ollenkaan ambulanssin kyydistä vasta kuin kotiovella. Testi oli arvatenkin epämiellyttävä. Ajattelin että ”kerran se kirpasee” mutta yllätyin kun testitikkua pidettiin syvällä nenä-nielussa 10s. Se kutitti ja ärsytti.
Seuraavana päivänä tuli tekstiviesti, että testi tulos negatiivinen. Olin vähän pettynyt, koska odotin että olisi löytynyt joku syy oireille. Toisaalta olin helpottunut , kun ei tarvitse olla karanteenissa ja ajattelin, että palaan töihin.
Keskiviikkona menin töihin mutta minut passitettiin kotiin hengenahdistuksen vuoksi. Pyysin erästä työpaikkamme lääkäriä kuuntelemaan keuhkoni. Hän otti oireeni tosissaan ja keuhkojen kuuntelun lisäksi määräsi laboratoriokokeisiin.
Hengitysääneni olivat hyvät. Sain iltapäivällä soiton, että minun täytyy lähteä päivystykseen keuhkoembolia epäilyn vuoksi, koska FIDD arvo oli koholla. En ollut tuntenut vauvan liikkeitä moneen päivään ja se huolestutti. Yritin kyllä ajatella, että on normaalia näillä viikoilla olla tuntematta liikkeitä. Jouduin siirtämään neuvola-ajan koronaepäilyn vuoksi.
Ilta meni päivystyksessä. Alkuun hoitaja teki mittauksia, kuten verenpaineenmittaus, ekg, saturaatio. Sen jälkeen odottelin lääkäriä. Lääkäri kuunteli keuhkot ja haastatteli minua. Päädyttiin että minulle tehdään varjoainekuvaus mutta ei keuhkokuvausta, jotta vauva saisi mahdollisimman vähän säteilyä.
Minulle laitettiin kanyyli käteen. Hoitaja laittoi aluksi väärän kokoisen kanyylin ja joutui laittamaan uuden… Auts :D Minut vietiin varjoainekuvaukseen niin, että makasin potilas sängyllä. Oli outoa olla potilaan roolissa.
Varjoainekuvausta ennen hoitaja selitti mitä tulee mahdollisesti tapahtumaan. Hän kertoi, että moni potilas on kuvaillut tunnetta ”kuin pissaisi housuun”. Noh sellainen tunne minullakin tuli, onneksi oli varoitettu :D
Kuvista selvisi, että minulla ei ole keuhkoemboliaa ja muutakaan selitystä oireille ei löytynyt joten pääsin kotiin. Oireet jatkuivat pari päivää kunnes helpotti. Mysteeriksi jäi mikä minua vaivasi.
Töissä sain tietää, että nykyään kaikille koronapositiivisille raskaana oleville aloitetaan trombiprofylaksialääkitys suurentuneen tukosriskin vuoksi.
Rakenneultra on takana ja vauvalla vaikutti olevan kaikki hyvin. Kirjoitan pian postauksen,kuinka raskauden toka kolmannes on sujunut. En malta odottaa, että pääsemme näkemään meidän vauvan. Tuolla sairaalareissulla , sairaalavaatteet päällä synnytys muistui taas mieleen..