Ajattelin kirjoittaa postauksen raskausajastani. Vaativa aihe tiivistää kokonaiset 9 kuukautta yhteen postauksen, mutta kerron kaikkein mieleenpainuvimmat asiat.

Raskausviikot 1-12

Alkuraskaudessa iloa varjosti pelko. Pelko keskenmenosta, pelko siitä että vauvalla ei olisi kaikki hyvin.  Siihen aikaan kun olisi pitänyt alkaa kuukautiset tuli pientä vuotoa. Se meni nopeasti ohi ja mietin olisiko sittenkin ollut kiinnittymisvuotoa. Tein positiivisen raskaustestin parin viikon päästä. Pari päivää positiivisen raskaustestin tehtyäni tuli taas vuotoa. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt tuli keskenmeno.

Vuoto loppui nopeaa ja parin viikon jälkeen testi näytti taas positiivista. Tiedostin, että testi voi näyttää positiivista vielä useita viikkoja keskenmenon jälkeenkin, hormonit eivät hetkessä kropasta poistu. Toisaalta tiedän, että joillakin on ollut ns. ”valemenkat ja pieni toivonkipinä raskaudesta jäi elämään.

Ensimmäiseen ultraan saimme ajan vasta viikolle 12. Ajattelin ,etten jaksa odottaa montaa kuukautta. En jaksa elää epävarmuudesta. Varattiin aika yksityiselle varhaisultraan.

Päivä ennen ultraa minulla tuli vahva tunne etten ole raskaana. Näin untakin, että sykettä ei kuulunut. Ultrassa minua harmitti kun ultraaja puhui:” kohta näette vauvanne”. Ajattelin, että älä puhu noin luoden turhaa toivoa, ei siellä mitään ole.” Voi sitä helpotuksen ja onnen tunnetta, kun kuulimme vahvan sydämen sykkeen. Siellä näkyi meidän ihana pieni. Raskaus alkoi tuntua todelliselta.

Sen jälkeen alkoikin raskaus tuntua fyysisesti. Pahoinvointi alkoi noin viikolla 6 ja se paheni kokoajan.  Minua oksetti etenkin iltaisin. En kertaakaan oksentanut mutta pariin otteeseen halailin vessanpyttyä. Pahimpaan pahoinvoinnin aikaan sanoin miehelleni :” en tiedä haluanko toista lasta kun tämä olo on näin kamala!”. Itseasiassa olin tämän jo unohtanut, onneksi sitä aika kultaa muistot 😀

Olin todella väsynyt. Olisin halunnut vain nukkua. Ennen raskautta riensin töiden jälkeen kuntosalille. Vapaapäivän pito oli haasteellista. Nyt päivä toisen perään uni vei voiton. Työnteosta ei meinannut tulla mitää. Urheilu jäi tauolle.

Myös hajuherkkyys lisääntyi. En kestäny mennä työhuoneeseen, jossa oli ollut eräs kollegani (onneksi kollegoja on niin monta ettei voi tunnistaa.. :D) Haavojen hoidossa jouduin ensimmäisen kerran käyttämään nenään laitettavaa raikastinta , kun hajut teki niin pahaa.

Minulla ei juuri koskaan ole ollut finnejä.  Teininä joskus saatto tulla näppy sinne tai tänne, mutta alkuraskaudessa niitä sateli urakalla.
Lisäksi ilmestyi kipua nivusten kohdalla, alavatsalla. Arvelin että olisi liitoskipuja. Onneksi meni ohi. Olisi ollut tympeetä, jos olisi kestänyt koko raskausajan.

Minulla oli alhaiset verenpaineet koko raskauden ajan. Alimmillaan  80/60. Ei ole kumma, että pyörytti ja huimasi. Ennen raskautta paineet oli noin 120/80 eli ihanne lukemat.

Terkkari jopa sanoi että minun tilanteessa lakun ja salmiakin syönti voi olla jopa lääke. Kiva kuulla, koska ne auttoi pahoinvointiin. Toisaalta olen lukenut, että voivat aiheuttaa ADHD:tä.

Latasin puhelimeen raskausäpit, joista luin harva se päivä esimerkiksi minkä kokoinen sikiö nyt on ja miten hän kehittyy. Aloin myös kierrellä lastenvaatekirppiksillä etsimässä vauvanvaatteita sekä pohtia millainen sänky, rattaat yms pienokaisellemme hankitaan.

Raskausviikot 12-24

Keskiraskaus oli sitä kuuluisaa hehkunta- aikaa. Vatsa kasvoi mutta edelleen pystyin urheilemaan ja voin hyvin. Pahoinvointia ei enää ollut. Ainoa ongelma oli paha närästys ja sekin onneksi helpotti lääkkeen saatuani. Lisäksi alkoi ilmentyä kylkikipua. Öisin oli usein vaikea hengittää kylkikivun vuoksi.

Vauvan liikkeitä aloin tuntemaan noin viikolta 17. Odotin malttamattomana vatsan kasvua, sitä että raskausvatsa näkyisi. Esimerkiksi instagramissa useilla muilla samoilla viikoilla olevilla oli jättimasut ja vertailin itseäni muihin.  Vauvavatsa pullahti vasta joskus puolen välin tienoilla. Samoihin aikoihin alkoi tulla jo maitoa. Nämä muutokset vaativat toki pientä sopeutumista mutta yllättävänkin iisisti niihin kuitenkin suhtauduin.

Tässä vaiheessa aloin puhumaam raskausaivoista nimittäin unohtelin asioita. Menin esimerkiksi kuntosalille työkengissä! 😀

Teimme suurimman osan lähellä hankinnoista vauvaa varten. Ostettiin vaunut ja turvakaukalo. Kaapit täyttyi vauvan vaatteista.

Teimme kesällä reissun Italiaan. Tällöin raskausvatsa oli pieni ja olo oli aika hyvä.

Raskausviikot 24-40

Loppuraskaudessa kylkikipu jatkui.Kävin asian vuoksi kerran fysioterapeutin vastaanotolla.  Vauva liikkui paljon,myös yöaikaan ja valvotti minua.   Lisäksi ilmestyi uudelleen liitoskipuja, jotka vaikeutti kävelyä. Aloin myös hengästymään tavallista herkemmin.  Edelleen onneksi urheilu onnistui. Se oli minulle henkireikä.

Äitiysloman alettua joulukuun alussa matkustin pikkusiskoni Saanan luo Ouluun ja kävin vanhempieni luona Kuusamossa.

Niinkuin sanotaan odottavan aika on pitkä niin kyllä tammikuun ensimmäiset viikot olivat pitkiä. Oli vaikea saada aikaa kulumaan. Pakkasin sairaalakassin. Leivoin pakastimen täyteen vierasvaroja ja itselle ruokaa. Katsoin synnytykseen liittyviä vlogauksia ja luin blogeja.Kävin lähes päivittäin kuntosalilla tai ryhmäliikunta tunneilla

Koko raskaus sujui henkisellä puolella hyvin. Olin niin onnellinen tulevasta vauvasta että kivut ja kolotukset eivät paljon haitannut.