Reilu viikko sitten vietimme tyttäremme kastejuhlaa. Koronan vuoksi jännitti onnistuuko juhlien piti, tuleeko uusia rajoituksia ja pysyykö kaikki terveinä.
Aloitin juhlien suunnittelun jo hyvissä ajoin, jotta kaikki ei kasaantuisi viimeisille päiville. Viikko ennen juhlia tein päiväkohtaisen suunnitelman miten valmistaudun juhlapäivään. Yhtenä päivänä kakkupohjat pakkaseen, toisena pöytäliinojen osto ja silitys, kolmantena suolaiset tarjottavat jne. Yllättävän paljon hommaa riitti.
Pikkusiskoni Saana ( josta tuli myös vauvan kummi) tuli meille torstai-iltana auttamaan juhlien valmisteluissa. Hän oli korvaamaton apu. Hemmottelin itseäni käymällä kasvohoidossa hänen hoitaessaan vauvaa. Vauva pääsi osallistumaan Saanan etäluennolle 😀
Olen haaveillut burgundin punaisista syyshäistä. Koska niitä ei tulla tanssimaan lähiaikoina halusin järjestää burgundin punaisella teemalla ristiäiset. Ajankohta sattui sopivasti loppusyksyyn.
Isosisko sai ylleen kaulakorun , jossa roikkuu hänen kastelahjaksi saamansa sormus.
Vietimme ristiäiset Oulunkylän kirkossa ja kahvittelu tapahtui viereisessä seurakuntasalissa. Seurakuntasalia pääsi koristelemaan vain tuntia ennen kastejuhlan alkua mikä toi omat haasteensa. Onneksi pari sisarustani ja ystäväni olivat auttamassa. Keittiölle sain myös pari kaveria avuksi.
Pöytien kattaus näytti tältä, turvavälit huomioitu.
Kastetilaisuus sujui hyvin. Vauva oli pääosin tyytyväisenä kummitätinsä sylissä. Tarjoilut tuntui maistuvan ja niitä oli riittävästi. Ihana kuinka moni pääsi juhlimaan aarteemme ensimmäistä juhlaa.
❤️
Olin suunnitellut,että vieraat ottaisivat kuvan Polaroid-kameralla vieraskirjaan ja kirjoittaisivat vauvalle terveisensä mutta kamera ei toiminutkaan toivotulla tavalla. Onneksi puhelimella saatiin hyviä kuvia ja liimaan ne jälkeenpäin vieraskirjaan.
Juhlan jälkeen kotona odotti melkoinen sotku mutta illan aikana saimme kaiken siivottua ja kävimme läpi lahjat joita vauva sai. Ihania juttuja kuten kummikoru, sormus, valokuva-albumi, valokuva-kehys, pyyhe omalla nimellä, leluja, kylpyponcho, tossut, lahjakortti lastenvaate-liikkeeseen, kuksa ja astioita.
Torstaiaamuna 20.8 kaksi päivää ennen laskettua aikaa vein esikoisemme tarhaan ja suuntasin kuntosalille. Salitreeni ei tuntunut hyvältä, kiertelin laitteesta toiseen ja päätin lopettaa kesken. Kotona alkoi tulla kipeitä supistuksia. Alkuun mietin hetken oliko ne supistuksia, koska esikoisen raskausaikana ne tuntui vähän eri kohdassa. Pian kuitenkaan en enää epäröinyt kun niitä alkoi tulemaan säännöllisesti. Supistuskivut tuntuivat alavatsalla, vyötärön seudulla. Latasin supistuslaskurin.
Supistukset napakoituivat ja alkoivat tihentyä. Koin pärjääväni kotona. Hieman stressasin että joudunko Lohjalle tai Hämeenlinnaan synnyttämään, koska olin kuullut että muut lähi synnärit ovat niin täynnä että niihin on jouduttu ohjaamaan synnyttäjiä.
Soitin naistenklinikalle toimintaohjeita ja sain ohjeeksi ottaa uudelleen yhteyttä kun supistusten kesto on minuutin. Lämmitin kauratyynyn, kuuntelin spotifystä synnytys-soittolistaa ja keskityin ottamaan jokaisen supistuksen vastaan kiitollisena, ajatellen että jokainen niistä tuo vauvaa lähemmäksi. Kivut olivat kovat, mutta pärjäsin niiden kanssa. Henkistä turvaa toi mieheni läsnäolo, kun hän teki kotona etätöitä. Kiitos koronan, jotain hyötyä siitäkin 😀
Mieheni haki esikoisen tarhasta puoli viiden aikaan. Ehdin nähdä häntä hetken ennenkuin lähdin taksilla synnärille. Pelkäsin , että minut käännytetään takaisin kotiin etten olisi auennut ollenkaan. Vitsi sitä helpotuksen ja onnen tunnetta kun sain kuulla että olen 6-7cm auki! Hienosti olin kotona pärjännyt siihen asti. Mieheni tuli synnärille noin puoli tuntia minun jälkeen. Oli ihana saada hänet tueksi.
Minulta kysyttiin mahdollista kipulääkitys toivetta ja pyysin epiduraalin. Sen laitossa oli hieman haasteita nimittäin minut oli vaikea saada oikeaan asentoon. Taitava lääkäri sai sen kuitenkin laitettua ja oloni helpottui.
Pian olinkin jo täysin auki ja sain alkaa ponnistamaan. Ponnistuksen tunne todellakin tuntui. Se tuntui alkuun kakkahätänä 😀 Jossain vaiheessa paineen tunne oli kamala ja tuntui, etten pysty siihen, mutta se kesti vain hetken. Kätilön sanat: ”pää näkyy jo” kannustivat pusertamaan. Kaiken kaikkiaan synnytys eteni rauhallisesti ja sujuvasti. Kätilö oli lähes kokoajan siinä. Selvisin ilman episiotomian leikkaamista tällä kertaa. Ehdin olla sairaalassa alle kaksi tuntia kun vauva oli ulkona. Uskomattoman nopeasti kaikki sujui verrattuna esikoisen synnytykseen.
Hän on täällä ❤️
Vauvan syntymä oli taas niin ihmeellinen hetki. Siinä hän on, hän jota olemme odottaneet pitkän ajan. Yksi rakastettava lisää perheeseemme ❤️ Mieheni ensimmäinen kommentti oli:” ihan sinun näköinen”. Tummatukkainen ja tuimakatseinen typykkä.
Heti vauvan synnyttyä hänet vietiin tarkkailuhuoneeseen. Mieheni meni mukana. Ilmeisesti vauva oli hörpännyt lapsivettä ja hänen hengitystiensä imettiin siellä. Tämän jälkeen sain vauvan rinnalle ja hän alkoi opettelemaan syömistä. Aivan yhtä helposti se ei sujunut kuin esikoisemme kans,mutta hyvin nopeasti tämäkin neiti tajusi jutun juonen.
Halusimme tälläkin kertaa perhepesähotelliin. Sinne pääsyn edellytyksenä on että äidillä tulee virtsaa ja että vauvan vointi on hyvä. Sain tälläkin kertaa lääkkeitä , jotka edesauttavat virtsan eritystä ja sen konjakkiryypyn 😀
Synnytyksen jälkeen vointi oli hyvä. Minulla ei ollut juurikaan kipuja. Odotin kauhulla jälkisupistuksia, joista minua oli peloteltu/varoitettu mutta eipä niitä juurikaan tullut.
Perhepesähotelliin pääsee siirtymään kun on ollut kuusi tuntia osastolla seurannassa. Hengailimme kolmestaan huoneessa, yritin välillä torkkua mutta eipä siitä mitään tullut. Pää oli sen verran pyörällä:D Pääsimme lähtemään hotellille vasta puoli kaksi yöllä.
Olimme hotellissa vauvan kanssa kaksi yötä. Mieheni oli vain yhden yön ja lähti hakemaan esikoisemme tarhasta ja oli tämän kans kaksin yön kotona (esikoinen oli mummulassa yön ja aamulla he veivät hänet tarhaan). Halusin jäädä hotelliin yhdeksi yöksi jotta sain levätä. Hotellissa oli hyvät oltavat, valmiit ruuat ennenkaikkea 😀
Pääsimme kotiin lauantaina. Vauvalla oli lääkärintarkastus, jossa kaikki oli kunnossa. Ainostaan kuuloa ei saatu vielä otettua, kuulemma yleistä kun lapsivettä on voinut mennä korviin. Kuuloa varten meille tuli myöhemmin kotikätilö käymään ja neiti läpäisi testin.
Tilasin meille taksin kotiin. Vauva nukkui koko taksimatkan. Kotona oli isosiskolla ihmettelemistä ku herättyään päiväunilta oli kotiin ilmestynyt vauva. Hän oli hyvin innoissaan vauvasta. Halusi syliin ja silittää. Välillä otteet oli aika ronskit 😀
Taksilla kotiin”vauva” , isosiskon halittavana
Nyt synnytyksestä on kulunut kohta kolme viikkoa. Alkuun vauva oli hyvin tyytyväinen,mutta nyt viikon aikana on itkuisuus selkeästi lisääntynyt. Se ei ole vielä mitään verrattuna esikoisemme koliikkiaikaan, mutta käymme tänään osteopaatilla poissulkemassa mahdolliset jumit. Vauva on hienosti sujahtanut perheeseemme. Täydellinen pieni tyttö. Antaa kuulua kun on nälkä , viihtyy sylissä. Erittäin tervetullut lisä perheeseemme ❤️ Hän on myös osoittanut, että kaksi ei mene siinä missä yksi 😄
