Apua mun on pitänyt jo yli kuukauden kirjoittaa tämä postaus mutta jostain syystä se on venynyt ja venynyt. Johtuu ehkä siitä,että olen ollut viimeisilläni raskaana ja ajatukset ovat olleet aika vauvassa. Mut nyt on aika antaa estradi vielä hetkeksi blogin päätähdelle, rakkaalle esikoisellemme. ❤️ Jatkossa tulee varmasti olemaan enemmän vauvajuttuja , koska alunperin blogi on perustettu lähinnä vauvavuotta ajatellen.

Meidän neiti on tosiaan jo 1v 7 kk . Hän on kyllä melkoinen tapaus. Uhmaikä näkyy selkeästi esimerkiksi välillä hän haluaa jotain ja kun ei saa niin vetää raivarit. Esimerkiksi aiemmin hän vei tyytyväisenä likaisen vaippaansa roskiin jopa omatoimisesti, joskus sanoo ei kun pyydän niin tekemään.

Yksi päivä olimme koko perhe leikkipuistossa. Keinuin aikuisten keinussa ja neiti meni viereiseen aikuisen keinuun. Isi kuitenkin meni ja otti keinun häneltä ja sanoi: ”tämä on isin”. Voi kuinka hän siitä loukkaantui. Hän lähti juoksemaan hirveetä vauhtia pois itkien. Meidän pieni draama Queen.

Hän on oppinut paljon uusia asioita. Hän kiipeää keittiön tuolille ja siitä pöydälle heti kun silmä välttää. Muutenkin hän on liikunnallisesti ketterä ja taitava. Juoksee pallon perässä ja potkii sitä paremmin kuin äitinsä.Hän sai 1.5 v lahjaksi meiltä vanhemmilta potkupyörän. Hän ei sitä vielä osaa oikein käyttää mutta ensi kesänä mennään varmasti jo kovaa kyytiä.

Hän tykkää väännellä hellan nappeja ja useita kertoja on levyt päällä kun silmä välttää. Onneksi olemme tulipaloilta vältytty. Ostin hänelle leikkihellan, että saa väännellä niitä nappeja mutta eihän se yhtä mielenkiintoisia ole kuin vanhempien kieltämät oikean hellan napit.

Hän ymmärtää todella paljon asioita. Esimerkiksi yksi päivä kun hänellä kaatui maitoa lattialle, pyysin hakemaan vessasta paperia ja pyyhkimään sen. Neiti teki työtä käskettyä. Vessapaperirulla tosin levisi lattialle ja äiti vähän auttoi mutta hienosti toimittu kuitenkin.

Pottailua ollaan harjoiteltu vähän huonolla menestyksellä. Pari kertaa sinne on jotain tullut mutta esimerkiksi yksi aamu kakkasi keittiön matolle vaikka potta oli vieressä. Kylppärin lattialle on myös jostain syystä kiva pissata vaikka potta olisi nenän edessä. Noh kaikki aikanaan, ei meillä kiire ole.

Tuttipullosta ja myös tutista on luovuttu kokonaan. Tutista luopuminen sujui yllättävänkin iisisti. Alkuun annoimme vain unien ajaksi ja yksi ilta isi ei antanut tuttia nukkumaan mennessä ja siihen oli neidin tyydyttävä. Hieman itkeskeli mutta pian nukahti. Yöllä heräsi pari kertaa etsimään tuttiaan mutta nukahti pian kun tajusi ettei sitä ole saatavilla.

Hän osaa hienosti osoittaa kun kysyy missä on silmät, korvat, nenä, suu, napa. Monia muitakin asioita tunnistaa mutta puhe on vielä sitä omaa kieltä. Hän osoittaa eri asioita ja kysy ”mikä tää?” Satoja kertoja päivässä ja samoja asioita. Kommunikointia helpottaa se että hän nyökkää kyllä ja pudistaa päätä ei. Toisaalta aina ei siihen ole luottamista.

Äidin lisäksi tulee jo muutamia sanoja,kuten kurkku ja kakku. Voi kuinka hellyyttävää olikaan kun kerroin hänelle pikkusiskosta ja hän alkoi toistamaan tämän nimeä. Mieheni kanssa päätimme, ettei olisi epäilystäkään etteikö vauva sen nimen saisi kun isosiskokin osoitti hyväksyntänsä.

Hän kantaa kenkänsä kun haluaa ulos. Jos siitä ei vanhemmat tajua mitä hän haluaa, hän kantaa isänsä tai äitinsä kengät myös. Ja jos ei ulos lähdetä alkaa huuto. Aamuisin hän kantaa välillä isin kengät tälle sänkyyn ja vaatii että unikeko lähtee viemään häntä tarhaan.  😀

Hän on super innokas päiväkodissa kävijä. Aamulla usein minulle kiukuttelee, mutta kun kerron että on aika lähteä tarhaan on hän iloisena salamana ovella. Tarhaan jää iloisesti vilkutellen ja päiväkodissa hoitajien mukaan on oikein reipas ja iloinen. Välillä kun haen hänet kotiin ei hän haluaisi lähteä pois kun päiväkodissa on niin kivat leikit. Meille vanhemmille oli selvää, että hän jatkaa päiväkotia myös vauvan synnyttyä.

Kaupassa nappaa karkkihyllyltä karkit ja lähtee juoksemaan. Tai yksi päivä kun silmä vältti oli kananmunakennon saanut rikottua lattialle. Yleensä tämän vuoksi hän on kaupassa ollessaan rattaissa.

Kuulin uudesta suosituksesta, että vauvan suositellaan nukkuvan omassa sängyssään perhepedin sijaan. Neitimme saikin häädön pinnasängystä isojen tyttöjen sänkyyn ja sopeutui tähänkin ongelmitta. Iltaisin hän juoksee omaan sänkyynsä, vilkuttaa heipat ja alkaa nukkumaan itsekseen. Päiväunille vaatii ”nukuttamista”, tämän hän on oppinut päiväkodissa.

Hän on oppinut kiittämään. Sanoo todella usein :”kiitti”.  Hän tervehtii tuttuja ja tuntemattomia, ihmisistä koiriin, bussiin juniin. Jopa hissille vilkuttaa heipat. Hän on hyvin sosiaalinen, mutta välillä myös ujostelee. Kun ovisummeri soi on neiti salamana ovella katsomassa kuka on tulossa. Esimerkiksi yksi päivä posteljooni toi paketin kotiinkuljetuksella. Neiti oli ovella sanomassa ”hei, kiitti” ja vilkutti heipat. Posteljoonia nauratti.

Hänen lempilaulunsa on viisi pientä ankkaa ja ihhahhaa. Välillä kuuluu ”ihhahhaa” kun hän on sängyssään nukahtamaisillaan.

Hän on temperamenttinen, vahvatahtoinen ja äärettömän rakas. Paljon onnea meidän puolitoistavuotiaalle. Eilen hänestä tuli isosisko. Saa nähdä miten vauvaan suhtaudutaan, vielä ei ole tavanneet. Yksi päivä hän silitti vatsaani kun kysyin missä vauva. Kuin hellyyttävää. Kohta kotiamme pyörittää kaksi prinsessaa, olen siitä hyvin onnellinen ja kiitollinen😍