Päiväkotiin valmistautuminen
Vauvavuosi alkaa olla pelottavan lopussa ja päiväkodin aloitus siintää edessä. Kauhistuttaa laittaa vauva hoitoon. Jäisin mielelläni hänen kanssaan vielä kotiin, mutta se ei olisi taloudellisesti järkevää.
Uskon ja toivon, että vauvamme tulee viihtymään tarhassa. Hän on saanut hyvää, rakastavaa hoitoa kotona ensimmäisen vuoden ajan ja hänellä on hyvät eväät päiväkotielämään. Hän luottaa ihmisiin ❤️
Varmasti alku on shokki ja sen vuoksi olemmekin jo hyvissä ajoin ryhtyneet erilaisiin toimenpiteisiin, jotta päiväkodin aloitus sujuisi mahdollisimman kivuttomasti. Listasin vähän muutoksia, jospa niistä olisi jollekin hyötyä, jolla on sama edessä 🙂
Yksi suurimmista huolenaiheistani on vauvamme unet. Hän on syntymästään asti ollut aamuvirkku. Pahimmillaan hän on herännyt jo 4 aikaan, onneksi nämä aamut ovat vain poikkeuksia.
Ennen kuin puutuimme vauvan unirytmiiin hän heräili keskimäärin viiden aikaan ja meni ensimmäisille päiväunille noin 2 tunnin päästä heräämisestä.Päätimme mieheni kanssa, että asiaan on tehtävä muutos. Kun päiväkoti alkaa olisi hyvä, että hän nukkuisi vähintään kuuteen, jotta jaksaa touhuta tarhassa ennen kuin pääsee päiväunille. Toisaalta myös meidän täytyy jaksaa käydä töissä.
Päätimme alkuun kokeillaa aamu-unien siirtämisestä päivä päivältä myöhäisemmäksi sekä nipistää iltaunista niin, että kesto on max puolituntia, neitihän olisi halukas yöunille jo kuudelta 🙈
Kuten olen eri lähteistä lukenut yöunien siirtämisellä myöhäisemmäksi voi olla jopa negatiivisia vaikutuksia aamun uniin, vauva voi herätä vielä aiemmin. Koska vauva menee iltaunille jo seitsemältä, ajateltiin kuitenkin kokeilla toimiiko meillä.
Ei toiminut. Olemme jo useita kertoja saaneet todeta, että mitä myöhemmin vauva menee nukkumaan sitä aiemmin herää. Tätä on hyvin vaikea käsittää. Ensimmäiset päiväunet olemme saaneet siirrettyä pikkuhiljaa myöhäisemmäksi, jopa 11 eli päiväkodin rytmin mukaisesti.
Voi kuinka montaa vauva-vuoden aikana olisikaan kaivannut käyttöopasta, kuinka toimia. Vaikka tiedostan, että kaikki vauvat ovat erilaisia ja reagoivat asioihin eri tavalla niin välillä itkettää ja turhauttaa kun en tiedä mikä on oikein ja lapselleni parhaaksi.
Elämäni pyöri vauvan unirytmin ympärillä. Tuin sitä kaikin mahdollisiin tavoin ja se toki rajoitti menemisiämme. Omasta kokemuksestani tiedän hyvin, mitä vähäiset yöunet saavat aikaan. En halua sitä vauvalleni.
Vaikka olemme mieheni kanssa kokeilleet kaikkea niin tytär herää silti viimeistään puoli kuusi. Hän ei herää nälkään. Häntä on mahdoton saada enää nukahtamaan. Hän raivoaa hysteerisenä, nousee istumaan ja seisomaan, pitää koko talon ja varmaan naapuritkin hereillä.
Olemme päättäneet, että ennen kuutta ei neiti pääse sängystä pois (ellei pidä vaihtaa vaippa) eli pidämme aamu unikoulua mikäli herää tätä ennen.
Koska aamuvirkku on aamuvirkku vaikka mitä tekisi niin totesimme mieheni kanssa, että ainoa keino on hyväksyä tilanne. Kun päiväkoti ja työt alkaa menemme yhdeksältä nukkumaan. Vaikka heräsimme viideltä saamme riittävästi unta jotta jaksamme töissä.
Toisaalta sain facebookissa muksuperheen uniohjaajalta neuvon, että kannattaa yrittää olla stressaamatta, unirytmi muuttuu itsestään päiväkodin myötä.
Toinen asia josta etukäteen vähän stressasin oli imetys. Joululomalla 11kk iässä meidän vauva alkoi hylkimään rintaa. Kokeiltiin antaa äidinmaidonkorviketta ja sitä veteli surutta purkillisen.. Siihen loppui imetys.
On meillä fiksu vauva. Olin etukäteen pohtinut,mitenhän imetyksen käy kun vauva aloittaa päiväkodin. Minulle on ollut tärkeää imettää vauvantahtisesti. Tämä asia ratkesi itsestään. Enää ei tarvi miettiä ,miten vieroitan hänet rinnasta, koska hän teki sen itse. ❤️
Olemme tehneet niin, että kaikkiin asioihin joihin voidaan vaikuttaa nii vaikutetaan. Neidin ruokarytmi on pitkälti päiväkodin mukainen.
Tilasin tänään tarroja, joilla merkkaan neidin vaatteet. Hän sai ristiäislahjaksi repun ja tossut. Minulla ei tule mitään mieleen mitä hän vielä tarvitsisi. Tietty iloista mieltä ja eiköhän sitä löydy 🤭
Entäs minä? Töihin paluu jännittää ja kauhistuttaa. Vauvavuosi on pehmentänyt aivot :D Jään kaipaamaan tiettyä aikatauluttomuutta ja vapautta. Nykyään olen usein yökkärissä puolille päivin saakka.
Olen tilannut uudet työkengät ja ostin tänään pyörän työmatkoja varten. Olen onnekas ja pystyn pyöräilemään edelleen työmatkat nimittäin päiväkoti on viiden minuutin kävelymatkan päässä kodistamme.
Päivähoidon aloittaminen aiheuttaa haikeutta, sillä en ole rehellisesti sanottuna kaivannut töihin vauvavuoden aikana. Työkavereita on toki ikävä, mutta olen nähnyt monia vapaa-aikana. En tiedä kuinka selviän erossa omasta pienestä tyttärestäni.
Sanoinkin miehelleni, että harmittaa kun emme ole välttämättä näkemässä tyttäremme ensiaskeleita. Emme ole taputtamassa hänelle, kun hän ylpeänä näyttää uusia taitojaan. Vielä pahemmalta tuntuu, jos hän alkaa kutsua hoitotätejään äidiksi.
Toisaalta töissä saan syödä ruokani rauhassa eikä vessaankaan ole kukaan tungeksimassa :D
Onkomuilla päiväkodin aloitus edessä? Tai olisiko jotain vinkkejä jaettavaksi? :)