Puolivuotislahjaksi unikoulu
Moni vanhempi kauhistelee unikoulua, mutta itse ajattelen, että vauvan on hyvä oppia nukahtamaan ja nukkumaan niinkuin syömään ja käymään potalla. Toki kaikki aikanaan. Ymmärrän pointin, että vauva on vauva vain lyhyen ajan ja miksi kiirehtiä nukkumistottumusten muuttamisen lanssa, mutta toisaalta vauva on vauva vain pienen ajan niin miksi olisin väsynyt äiti kun voin olla energisempi jos saan nukuttua yöllä paremmin.
Vauvamme on alusta asti ollut huono nukahtamaan yöunille. Ensimmäiset kolme kuukautta (koliikin aikaan) hän huusi maaten rintani päällä kunnes nukahti. Tämän jälkeen aloin siirtämään hänet meidän keskelle nukkumaan eli nukuimme perhepedissä.
Pahimmillaan noin 4-5 kk iässä vauva söi öisin tunnin välein. Minulle katkonaiset yöunet aiheutti kovaa väsymystä päivisin. Päivällä hän ei malttanut oikein syödä ja yöllä piti sitten tankata. Jokaikinen ilta hän huusi 1-1.5 tuntia ennen nukahtamista. Yleensä minä olin hänen vieressään nukuttamassa. Mieheni loman aikaan vuorottelimme.
Kun vauva kasvoi ja oppi kääntymään ja liikkumaan viiden kuukauden ikäisenä alkoi yöt olla aika mahdottomia. Heräilimme mieheni kanssa siihen, että välillä vauva löi naamaan, välillä potki, toisinaan raapi, joskus löysin hänen varpaat suustani. Päätimme, että kaikkien kannalta on parempi jos vauva siirtyy omaan sänkyyn nukkumaan.
Kun vauva täytti puoli vuotta päätettiin antaa hänelle lahjaksi unikoulu. Tarkoituksena oli auttaa häntä nukahtamaan ilman huutoa. Ajattelimme että plussaa on jos yösyötöt vähenee, mutta se ei ollut päällimmäinen tarkoitus.
Neuvolassa sain hyvän konkreettisen ohjeen että yösyötöistä voi luopua kun vauva syö vähintään kolme kertaa puolen desin annoksen kiinteää ruokaa vuorokaudessa. Tällöin vauvan pitäisi ravitsemuksellisesti pärjätä ilman maitoa yön yli.
Mieheni kesäloma sattui sopivasti olemaan siihen aikaan kun vauva täytti 6kk. Otimme selvää erilaisista tavoista toteuttaa unikoulu ja päädyimme pistäytymis-unikouluun. Ohjeen saimme MML:n sivulta. Käytännössä se meni meillä näin:
1. Yö
Vauva alkoi osoittamaan väsymyksen merkkejä noin klo 19. Laitoin hänet vaunuihin mutta hän huusi noin puoli tuntia. Hän oli selvästi väsynyt mutta ei malttanut nukahtaa. Mieheni vei hänet sänkyyn. Toivotti hyvää yötä ja poistui huoneesta. Neiti alkoi itkemään. Mieheni meni 3 minuutin päästä uudelleen vauvan luo. Toivotti uudestaan hyvät yöt, kerto että kaikki on hyvin ja nyt nukutaan. Poistui huoneesta. Vauva alkoi itkemään. Mieheni meni taas 3 minuutin päästä hänen luokseen ja toisti aiemman. Tätä kesti tunnin ajan kunnes hän nukahti.
Vauva heräsi yön aikana useita kertoja itkemään mutta mieheni kävi hänen luonaan sanomassa että kaikki on hyvin ja nyt nukutaan. Syötin hänet ekan kerran muistaakseni klo 4. Mieletön muutos kun edellisyönä olin syöttänyt 1-2 tunnin välein.
2. Yö
Mieheni vei vauvan sänkyyn kun tämä osoitti väsymyksen merkkejä. Toisti eilisen mutta tällä kertaa 4 minuutin välein. Vauva itki puolituntia ja nukahti. Syötin vasta klo 6, yöllä taisi pari kertaa itkeä mutta rauhottui nopeaa.
3. Yö
Mieheni vei vauvan sänkyyn. Nukahti ilman itkua. Uskomatonta, parissa yössä meidän huonosti nukahtava neiti oppi nukkumaan!
4. Yö. Nukahti taas ongelmitta. Söi aamuyöllä.
Tästä lähtien hänen luonaan on pitänyt käydä maksimissaan kerran iltaisin rauhoittamassa unille. Me päästiin jo siihen että hän söi ekan kerran aamulla klo 6.30 mutta sitten tuli kovat helteet ja ajattelin että hän saattaa olla janoinen. Annoin hänelle maitoa kerran yön aikana.
Ilman miestäni ei unikoulu olisi onnistunut näin hyvin. Hän oli hyvin määrätietoinen ja johdonmukainen, mutta kuitenkin lempeä. Esimerkiksi ekana yönä kun vauva alkoi itkemään mietin syötänkö hänet. Mieheni sanoi että jos päätän jotakin se pitää tehdä loppuun asti eikä heti antaa periksi. Se toimi. Vaikka on rankkaa kuunnella oman vauvan itkua niin tämä oli kaikille parhaaksi.
Vinkkini unikouluun:
1. Minua auttoi ajatus, että teen tämän vauvani parhaaksi. Hän ei osaa rauhoittua itse nukkumaan joten autamme häntä.
2. Luin lasten neurologin hyvän kirjoituksen , itku kuuluu elämään siinä missä naurukin. Liian moni vanhempi tinkii omista yöunista turhaan. Linkki artikkeliin: https://www.vauva.fi/artikkeli/vanhemmuus/lastenneurologi-nykyvanhemmuus-saa-pikkulasten-aidit-uhraamaan-oman
3. Ole johdonmukainen, kun päätät jotain niin tee niin. Ole kärsivällinen, muutos ei tapahdu välttämättä yhdessä yössä ja takapakkia voi tulla.
4. Säännöllinen päivärytmi tukee nukkumista.
5. Selkeä työnjako vanhempien välillä. Päättäkää jo illalla kumpi rauhoittelee yöllä jos vauva herää.
Lopputulos oli meillä loistava. Vauvamme nukahtaa iltaisin, kun hänet vie sänkyyn ja toivottaa hyvät yöt. Hän on nukkunut jo 1.5 viikkoa omassa huoneessaan. Olen syöttänyt kerran klo 4-7. Hän on tuolloin selvästi janoinen/nälkäinen. Kiirettä ei ole kokonaan yöimetyksestä luopua. Koko perhe nukkuu nyt paremmin. Aiemmin olen herännyt neidin jokaiseen käännähdykseen ja ähinään ja nukkunut todella levottomasti.
Vaikka vauva nukkuu nyt omassa huoneessaan ja on siirtynyt pois perhepedistä hän saa paljon rakkautta ja huolenpitoa osakseen. Tämä tapahtuu päivisin, öisin nukutaan. Onneksi pikkuneiti on sen tajunnut ❤️ Aamut alkaa meillä halihetkellä ja hän saa suukkovyöryn osakseen.
Toivottavasti tästä postauksesta olisi jollekin perheelle apua, joka kärsii uniongelmaisen vauvan kanssa. :)
Mitä ajatuksia unikoulu sinussa herättää? Oletko kokeillut unikoulua? Millaista? Miten unikoulu on teillä onnistunut?
