mitä kuuluu treenirintamalle
Nyt on luvassa vähän vaihtelua vauva aiheisille postauksille. Vaikka pikkuneiti onkin isoin osa elämääni, on urheilulle onneksi löytynyt oma aikansa.
Vauvan syntymän jälkeen kuntosalikerrat viikossa ovat huomattavasti vähentyneet. Ennen pyöräilin myös päivittäin työmatkat, kauppamatkat, lähes kaikki matkat. En edes omistanut bussikorttia. Hyötyliikunta oli ihan minun juttu.
Nykyään käyn salilla kolme kertaa viikossa, mikä on puolet aiemmasta. Pyörään en ole koskenut vuoteen. Hyötyliikuntaa tulee nykyään vaunulenkkien merkeissä. Kävelen yleensä kauppaan, kerhoihin, vauvauintiin.
Olen haaveillut useita vuosia leukojenvedosta ja pettynyt kun ankarasta harjoittelusta huolimatta en ole puhtaita suorituksia saanut aikaiseksi. Yksi päivä salilla kuminauha katkesi ja sen jälkeen en ole oikein rohjennut kuminauhaa käyttää apuna.
Perjantaina hämmästyin kun kesken kyykkysarjan päätin kokeilla leuanvetoa ja sain vedettyä pari puhdasta leukaa ilman apuvälineitä! Mieletöntä. Nyt kun treeni määrät ovat vähentyneet pystyin siihen. Kerroin tästä eräälle ystävälleni ja hän vastasi että ” vauvan kantaminen on tuottanut tulosta”. Haha. Aika paljon vauvaa tulee kyllä kanniskeltua, oma pikku kahvakuulani 😀
Painan vähän vähemmän kuin ennen raskautta mikä helpottaa leukojenvetoa, mutta ajattelin että vähäisempi paino johtuu lihasmäärän pienenemisestä. Oli mahtavaa huomata että lihaksia vielä löytyy 😀
En ole iltatreenien ystävä monestakaan syystä. Silloin salilla on tungosta ja oma vireystila on huonompi. Vauvan myötä olen kuitenkin joutunut tyytymään pääsääntöisesti iltatreeneihin. Usein olen ollut hyvin väsynyt, mutta koska treenaaminen on nykyään melko harvinaista herkkua olen saanut tsempattua itseni lähtemään salille ja suorittamaan treenin.
Kävin pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa pumppitunnilla vauvan syntymän jälkeen. Sitä ennen olin käynyt päivää ennen laskettua aikaa (raskausaikana kävin pumppitunnilla kerran viikossa ). Olo oli ketterämpi ilman valtavaa vatsaa ja 13kg kevyempänä.
Voitin I love me-messuilta Fressin pisteestä fysioterapeutin konsultaation. Täydellinen voitto minulle. Hän teki kehonkoostumusmittauksen, minkä tulokseen olen tyytyväinen. Painoindeksini on normaali, tosin huitelee ylärajoilla. Sillä ei ole niin suurta merkitystä, nimittäin lihasmääräni niin jaloissa kuin käsissä oli keskivertoa korkeampi. Kehon viskeraalinen rasva oli taas todella pieni. Eliniänodote oli arvioitu +95. Huhhuh :D tiedostan kyllä että se ei ole kovin luotettava tulos eikä myöskään välttämättä tavoiteltava ikä. Mieluummin elän vaikka 60 vuotiaaksi hyvinvoivana kuin 100 vuotiaaksi muistisairauden ja/tai fyysisten rajoitteiden kanssa.
Kerroin fysioterapeutille alaselkäkivuistani. Selkäni on vihoitellut jo useita vuosia. Aiemmin arvelin sen johtuvan istumatyöstäni, mutta olen nyt todennut olleeni väärässä. Välillä esimerkiksi sängystä nouseminen aiheuttaa viiltävää kipua. Kipua ei kuitenkaan ilmene urheilessa.
Sain fysioterapeutilta neuvon, että kannattaa vahvistaa selän tukilihaksia. Keho kun on kokonaisvaltainen, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Esimerkiksi vatsalihasten heikkous tai takareisien kireys voivat aiheuttaa selkäkipua. Harjoittelemme liikkeitä ja aion ottaa liikkeet päivittäiseen käyttöön. Kehonhuolto on ollut aina heikkouteni ja siihen aion nyt panostaa. Itseasiassa ostin kolmen kerran lipun äiti-vauva joogaan ohmygoodness-joogastudioon. Tänään menemme testaamaan sitä.