Sitä sun tätä!

Jaahas niin sitä taas meni monta päivää edellisestä postauksesta. Nytkin on pää jumissa,että mistä oikein aloittaisin 🙂

Taidan aloittaa kuntoiluprojektista,alkuviikko on sisältänyt salitreenejä ja inbody mittauksen,sitten tein rohkean päätöksen ja nyt jos ei koskaan toivon itselleni terveitä päiviä,että pystyn treenaamaan. Tuosta kerron myöhemmin,koska mitä vaan voi sattua ja suunnitelmat mennä mönkään 🙂

Tiistaina oli inbody mittaus,tietenkään sitä lappusta ei ole nyt itselläni töissä mukana,että olisin voinut kertoa tarkempia tietoja,sen verran muistan että noin pyöreästi 60kg kehon painosta olis lihasmassaa,rasvaa oli ainaki 40kg,eli tehtävää on vielä 🙂 Painoksi vaaka ilmoitteli 104,8kg(lähtö 112kg) eli ei enää montaa kiloa kun saadaan paino kahdelle numerolle,whipiiiii!!

Tämän mittauksen jälkeen oli salia ja lihaskunto testi, viimeeksi se tehtiin tammikuussa ja nyt tuli parannusta hyvin…siis erittäin hyvin,oon itsestäni ylpee ja vielä tuosta sai lisää inspiraatiota jatkoon, miulla on kyllä huippu PT!! Seuraavana aamuna 8.30 aloitettiin salitreeni ja painoja lisättiin,tuntui, mutta positiivisella tavalla ja ilo oli huomata tässäkin kehitystä,nii liikeradoissa ja tekniikassa,unohtamatta voimaa 😀 oon huomannu itse että heikoin lenkki miussa on kädet,ne kun saa kuntoon,niin mikään ei pysäytä minuu 😉

Mie oon kyl erityisen kiitollinen ihmisistä mitä miulla on ympärilläni,tsemppaus on huikeeta ja etenki tuo miun mies <3 puhdasta kultaa!!! Nimittäin niinä aamuina kun meen salille tai jumpalle,miun miehein hoitaa pojan hoitoon. Sanat ei riitä kiittämään 🙂 Mukava paikka on myös tuo colosseum,paikka jossa käyn salilla ja jumpissa. Oli hieman ennakkoluuloja,mutta ne on karisseet,nimittäin siellä on huipputyyppejä töissä ja muut asiakkaatkin ihan tavallisia ihmisiä,no joo joka paikassahan on näitä ”minulla on uudet treenikuteet,katso minua” tai ”hiki ei saa lentää kun meikit menee” 😀 mutta SO WHAT,en välitä niistä niin tuskin nekään välittää miusta,mutta näille ”tuijottajille” tuun lyömään loppukesästä luun kurkkuun 😉 ja muillekkin epäilijöille,jotka varmaan luulee että mie tuun sortumaan entiseen takaisin….mutta sitäpä en tee 😀

Kuten huomaatte miusta huokuu päättäväisyys ja näytöntahto,miepä kerron teille vähän menneisyydestäni, niin tosiaan en ole samainen nainen kuin esim.15v sitten.

Ala-asteelta se lähti,joka toinen vuosi luokkahuoneessa istui minun lisäksi tyttö,joka oli ottanut minut silmätikukseen,huomasi kai minun herkkyyden ja iski siihen,siis koin jo ala-asteelta lähtien koulukiusaamista. Ajattelin että ylä-asteella tuo tyttö ei tule samaan luokkaan kanssani,koska oli minua vuoden vanhempi,mutta siellä olikin ihan uudet ihmiset,jotka ottivat minut silmätikukseen ja näin ollen kolmen vuoden helvetti oli irti…viimoisena vuonna eli 9 luokan keväänä sain vihdoin karjastua takaisin ja viimoiset viikot sain olla rauhassa. Ylä-asteella painoni alkoi nousta ja ammattikoulussa oltii jo yli 100kg painossa.

ammattikoulun kaksi vuotta meni hyvin,sain uusia kavereita ja kiusausta ei enää ollut,mutta tuo kevät 1997 muutti hetkeksi maailman synkäksi,nimittäin serkkuni kuolema, Ammattikoulussa vuosi päivänä,hoin tunneilla hyppääväni vuokseen jne. opettaja huomasi että tämä tyttö tarvitsee apua,ja niin pääsin terapeutin juttusille ja siitä parantumisprosessi aloitettiin,diagnoosi masennusta ja paniikkihäiriöitä,päätimme että lääkitystä ei aloiteta vielä ja sitä ei aloitettu koskaan. Pääsin kotikylällä olleeseen hevostalliin töihin ja päivät meni hevosia hoitaen ja painoni laski ja laski parhaillaan 75kg,sitten tapasin ensimmäisen poikaystäväni ja hänen kanssa olin 6,5vuotta,siinä suhteessa koin paljon henkistä väkivaltaa ja olin tossun alla,ulospäin sitä en näyttänyt. Mutta päätin sitten suhteen rohkeasti,koska taustajoukot olivat sitä mieltä että ansaitsin parempaa kohtelua yms. Ja nyt sanon sen,että tein oikean ratkaisun.

Se vapauden tunne kun ei kukaan vahtinut kellon kanssa kotona,olinko ollut tunnin salilla tai pakottamassa hölkkäämään rinnalla yms. johti ehkä liävään lihomiseen, sitten tapasin nykyisen mieheni ja huomasin että hän oli ihan erilainen ja hyväksyi minut sellaisena kuin olen, niin lipsahdus oli valmis,olen myös pyytänyt mieheltäni anteeksi että päästin itseni tällaiseen kuntoon,mutta olemme keskustelleet asiasta ja hän arvostaa mitä nyt teen ja rakastaa minua sellaisena kuin olen :)

Sitten tuli nykyinen työ ja se on nyt viiden vuoden aikana kasvattanut minua ihmisenä ihan hirveästi vai olenko vihdoin aikuistunut :D tuolloin ammattikoulussa olin arka ja ujo ja hiljainen…mutta mitä olen nyt…kaikkea päinvastaista,mutta kyllä se pieni ujous vielä on ja herkkyys ;) nyt tässä kuntoiluprojektissani haluan kuitenkin vielä näyttää kaikille noille koulukiusaajille,mistä miut on nykyisin tehty,silloin miusta ei ollut näyttämään,mutta NYT jos ei koskaan :D Minäkö pitkävihainen :D heh en ole.. Eli tuossa lyhyesti miun historiaa,mutta nyt tosiaan elämä on mallillaan. Mutta se siitä selviytymistarinasta :)

Tänään luvassa lenkkeilyä töiden jälkeen ja kotijumppaa :)

nyt palaan työtouhuun ja mietin mistä seuraavaksi kertoisin ;)

 

SEE YOU

-Mari