Viljo Oskari rakas pikku vilpertti <3
Tämä pieni mies näki päivänvalon 6.2.2013 ja herranjestas miten pieni mies hän olikaan 🙂 etenkin kun vertaa häntä nykyhetkeen 😀
sen verran raskausajasta,että se sujui ihan hyvin,mitä nyt raskausdiabetes ja niiden arvojen seuranta,huoh,mutta kaikki oli tämän arvoista 🙂 Synnytys piti käynnistää,Viljo ei halunnut selvästikkään tulla, vaikka äiti yritti lumitöiden avulla avittaa jotain tapahtuvaksi,mutta ei..käynnistyksestä seuraavaan päivään ja jännitys kohosi ilmaan,mutta loppupäivästä alkoi supistusten aikana Viljon sydänkäyrä laskea,lääkäri teki päätöksen ja niin leikkauspöydälle mars,eli luvassa oli hätäsektio,siinä selvisi että viljolla oli napanuora mennyt kaulan ympäri ja lapsivesi oli juoksevaa ja myös väriltään vihertävää. Ei mennyt kauaa kun meidän rakas Viljo poika olikin ulkona ihmettelemässä tätä maailman menoa,itse jouduin heräämöön ja isi pääsi kylvettämään Viljon eka kerran ja viettämään aikaa kahdestaan isille tarkoitetussa huoneessa 🙂 tunninparin päästä sain minäkin Viljon viereeni ja sitä onnellisuuden tunnetta <3 etenkin kun vuosia sitten luulin että tätä ihmettä ei minulle suoda ollenkaan,mutta toisin kävi.
Tätä ihanuutta katseli mielellään,ei malttanut itse levätä vaikka oli mahdollisuus,Viljon vauva-aika oli ehkä suht helppo,heräilyä oli öisin joskus useammin joskus vähemmin,mahavaivoja oli jonkin verran,meillä oikeastaan ei vieläkään nukuta täysiä yöunia ja maha joskus vaivaa vieläkin,ummetuksen muodossa. Mutten ihanan nauravainen vauveli ja kyllä kun kuvia katselee ja muistelee,väkisinki vauvakuume nousee pintaan, mutta olemme päättäneet,että Viljo vielä vähän kasvaisi ennenkuin toista käymme yrittämään 🙂 ja etenkin tämä äiti haluisi niitä pitkiä yöunia,mutta miun motto on ollut ”kuolema kuittaa univelat” kaikki valvominen on kaiken tämän arvoista <3
Tässä kuvassa pikku mies lähentelee 1 vuoden ikää,aika on mennyt kuin siivillä ja on ollut ihana nähdä miten oma lapsi kehittyy ja kasvaa. Kävelemään Viljo oppi 11kk iässä ja hakee jo muutamia sanoja,luonnettakin pojalta löytyy ja omaa pelleilyn jalon taidon(keneltäköhän perinyt ;) heh )
voiko tuollaiselle sanoa EI, Viljo on hurmannut päiväkodissa hoitajat hymyillään ja naurullaan,päiväkotiuran Viljo aloitti jo 9kk iässä,mutta alkuun lyhyellä päivällä, jos olisi ollut varaa niin olisin kyllä kotiin jäänyt,mutta päiväkodissa viljo on oppinut paljon uutta ja saa olla ikäistensä kanssa. Pakko myöntää,että työn takia ei jaksa aina lähteä tutuille ja sukulaisille kyläilemään,mutta vapaapäivisin yritämme korjata asiaa käymällä kyläilemässä tai me saamme vieraita :) olemme huomanneet miten Viljo jopa nauttii kauppareissuista :D eli ei ole kotikissa.
Synttärikuva 6.2.2014 täytti mies 1vuoden ja sai lahjaksi kummiltaan hienon auton,jolla nyt kaahaillaan pitkin keittiötä,jopa siihen kiipeillään seisomaan ja välillä siinä istuessaan unohdetaan pitää ratista kiinni ja muks Viljo kömpii ylös lattialta, pienistä ei poika tirise,kuuluu välillä että o-ou tai ei haijaa(ei haittaa), näistä äänteistä sen verran että meillä osataan matkia koiraa, kissaa ja hevosta,omalla tyylillään, mutta kuitenkin :) Hampaitakin tällä velmulla on jo aika monta ja koko ajan tulee lisää,nyt isoimmat hampaat on vaikuttaneet yöuniin ja nousi jopa kuumetta.Korvatulehdukset on ollut tämän ekan talven riesa ja jos vielä iskee niin korvalääkärin kanssa on juteltava miten jatkossa toimitaan,meillä vasen korva on hieman erilainen kuin oikea( korvakäytävä ahtaampi) antibioottikuureja on syöty jo liian monta ja yhtään en haluaisi enää hänelle syöttää tai siis en tule syöttämäänkään.
Tämä kuva kuvaa meidän poikaa parhaiten, vauhtia ja vaarallisia tilanteita :) eli juostaan ja hieman velmuillaan. Viljo on iloinen lapsonen yleensä,mutta nälkäisenä ja väsyneenä tooooodella kiukkuinen :D (äitiinsä tullut) jännityksellä odotan tulevia vuosia :D mutta kaikella on aikansa ja paikkansa :) ,tässä nyt alkuun pikkasen minun pikku miehestä, niin paljon olisi kerrottavaa,että jätän niitä seuraaviin postauksiin. :)
SEE YOU
– Mari