Uusi tulevaisuus & uusi minä
Kiireinen arki
Kiireinen arki on pitänyt hanskassaan kesän jälkeen. Aloitin fysioterapeutin monimuoto-opinnot elokuussa ja samalla tehnyt itsenäisillä opintoviikoilla sekä lomilla samaa elintarvikepakkaaja työtä. Aloitin käymään taas kuntosalilla 3krt viikossa sekä pelaamaan jalkapalloa harrastejoukkueessa muutaman vuoden tauon jälkeen (since migreeni). Elämä siis näyttää aika hyvältä tällä hetkellä.
On tietenkin tullut takapakkia mm. sairastelujen kanssa. Sairastin syksyllä koronan ja influenssan peräkkäin, joka vei paljon voimia henkisesti sekä fyysisesti. Ensimmäisen kerran tänä vuonna 2023 todettiin poskiontelotulehdus, jonka takia juuri työviikolla jouduin parin päivän sairauslomalle. Mutta terveys etusijalle, vaikka omatunto huutaakin korvan vieressä jotain ihan muuta. Tämä on oman armon vuosi ja päätän laittaa itseni etusijalle muiden mielipiteistä huolimatta. Toki koirani on ihan ykkönen.
MIGREENIN RINTAMAN HETKELLINEN SORTUMINEN
Botuliinia on pistetty 3kk välein ja vaste näyttää erittäin hyvältä. Kuukausi tasolla kohtauksia on ollut enää 2krt/kk, toisin kuin ennen oli jotain 30krt/kk. Eteenpäin on menty ja mennään edelleen. Neurologi puhui joulukuussa edellisen pistoksen kohdalla, että pistosväliä pidennetään hyvän vasteen vuoksi ja opetetaan elimistö pikkuhiljaa botuliinista pois. Vähän pelottaa, että antautuuko elimistö asialle vai pistääkö kovemman taistelun vastaan ja palataan takaisin lähtöruutuun. Saapa nähdä.
Joulukuun pistoksissa tuli itselleni erittäin huono olo, kun pistettiin jo valmiiksi jumissa olevaan niska-hartiaseutuun. Koko päivä sen jälkeen oli erittäin paha olo, ja niskan kipuilu jatkui monta viikko sen jälkeen. Kuukautta myöhemmin kaikki onneksi ok.
Eilen illalla iski pitkästä aikaa aurallinen migreenikohtaus. Vasen jalka puutui jalkapohjasta polvitaipeeseen ja oikea käsi kyynärtaipeeseen saakka, myös tinnitusta esiintyi vasemmassa korvassa. Näköhäiriöitä esiintyi viiruina, ja näiden aurojen kanssa meni semmoiset 50minuuttia ennen säryn alkamista. Kellokin näytti aika heikkoa unta. Aamulla tosiaan lääkäriin missä todettiin samalla poskiontelotulehdus, vaikka migreenin ja sairausloman takia sinne olin menossa. Tämmöisiä sattumuksia tällä kertaa.
suruaika
Joulukuussa juurikin pistospäivänä 13.12. menetimme perheenjäsenen yllättäen. Perheeseeni tuli kissa ollessani 13vuotias, ja hän oli mukana joka virstanpylväässä elämäni varrella; yläaste, rippikoulu, ammattikoulu, ammattikoulun valmistujaiset, työelämän alku, muutto omaan kotiin, ihmissuhteiden varrella sekä migreenin sairastumisen tukena. Vaikka mitä koettiin yhdessä ja hän ei ikinä tuominnut, vaan oli tukena hyvinä ja pahoina päivinä. Kissamme nukkui pois 13.12. klo 15-17 välisenä aikana 10vuotiaana. En edes ehtinyt hyvästellä. Epäilimme äidin kanssa mahdollista sydänvikaa, vaikka sitä ei ikinä todettu virallisesti. Edelleenkin aihe on tosi arka ja en ole pystynyt kunnolla käsittelemään asiaa. Vihaan lausetta ”se on vain kissa”, ei se ei ole vain kissa… Hän oli ja on edelleen perheenjäsen ja yksi rakkaimmista ketä elämässäni on matkanvarrella ollut mukana. Ehkä suru jonain päivänä muuttaa muotoaan enkä itke joka päivä tai murru ajatellessani. Haluan ajatella, että näemme taas sateenkaaren toisella puolella ajan koittaessa.
___________________________________________________________________________________________
Joo… vuosi 2022 opetti, että elämässä on aina sekä hyviä ja huonoja aikoja. Tasapainoisesti.
-Maria
