Kuulumisia

Kelit suosivat vappua, ja aurinko paistaa. Kävin hammaslääkärissä loppuviikosta ja vihdoin paikkauksen säryistä toivuttu. Seuraavan kerran sitten tarkastukseen 2v päästä. Harvinaista, sillä minulla on lapsesta asti ollut suunterveyden kanssa ongelmia. Mutta hampaiden pesu ja hammaslanka kannattaa!

Tässä postauksessa ajattelin jatkaa tarinaa uudelleen kroonistumisesta ja millä tiellä sitä edelleen ollaan. Nämä ovat siis omakohtaisia kokemuksia, jotka eivät siis toimi kaikille tai tarkoita, että kaikilla on samanlaista. Migreenin kokemukset ovat yksilökohtaisia ja jokaisella on omanlainen hoitopolku.

TOUKOKUU 2021

Työskentelin kokoaikaisena päiväkodissa vielä toukokuussa 2021. Kunnes alkoi migreenejä tulemaan ensin viikoittain ja sitten päivittäin. Migreenikohtausten lisäksi oli sydämentykytyksiä, huimausta, korkeat verenpaineet ja ahdistusta. Näiden kaikkien oireiden ja migreenin kanssa marssin työterveyteen ja omalle työterveyslääkärille. Myös työterveydessä oltiin huolissaan jaksamisestani ja kropan reagoimisesta stressiin.

Aloitettiin siitä, että ensin määrättiin kuukauden sairausloma kesäkuun loppuun asti ja labrat. Seuraavaksi laitettiin kiireellinen lähete Oysin neurologian poliklinikalle tilanteestani. Sain myös ajan työterveyden kautta työpsykologille ja mielenterveysvalmentajalle. Heidän kautta alettiin purkamaan ahdistusoireita ja muita stressiä lisääviä asioita.

Diagnoosiksi sain työuupumuksen psykologin toimesta. Olin eettisesti tunnollinen työntekijä, joka oli ylikuormittunut. Siitä johtui myös tykytykset ja ahdistusoireet (rajoittuivat työhön) sekä luultavasti migreenien lisääntyminen auringon vaikutuksen lisäksi. Psykologilla kävin vain kerran. Mielenterveysvalmentajalla viisi kertaa, joiden aikana tehtiin mentaaliharjoituksia. Auttoivat ne jonkun verran ja samalla sai purkaa omia tuntemuksia. Ei se silti poistanut tunnetta, mikä työpaikalla aina tuli. Jotenkin tuntui, ettei kukaan ymmärrä. Vaikka olisi ymmärtänytkin, niin olin tunnuin olevani yksin näiden tunteiden ja kokemusten kanssa (tunne ja ajatus). Jotenkin jäi pelkotila omaa työtä kohtaan, se ei ole vielä tänäkään päivänä hävinnyt.

SAIRAUSLOMAN VENYMINEN

Sairausloma jatkui vielä kesäkuusta heinäkuuhun kuukaudella eteenpäin. Kesäkuun lääkärikäynnillä tuli ilmi, että kiireellinen lähete Oysiin ei ollut päässyt perille. Lääkäri pahoitteli kovasti asiaa, ja lupasi heti laittaa uuden menemään. Ahdistusoireita myös oli edelleen, ja migreenin ohella parantelin edelleen myös työuupumusta. Toimeentuloni oli pitkittyneen saikun johdosta kelan sairauspäiväraha lääkärin B-lausunnon avulla.

Lopulta sairausloma venyi lokakuuhun saakka, eikä Oysin päästä kuulunut vieläkään ajanvarausta. Pitkät jonot, joten sai myös odotella aika kauan tilanteestani huolimatta. Pikkuhiljaa myös esimieheni alkoi patistelemaan töihin ja puhumaan osasairauspäivärahasta eli olisin tehnyt 3pv viikossa töitä. Ahdistus paheni ja lisäsi migreenien intensiteettiä entistä enemmän. EN ollut vielä valmis töihin. Sen minä tiesin, eikä sitä voi tietää kukaan muu.

TYÖPAIKAN VAIHTO

Tein radikaalin ratkaisun. Otin lopputilin vakituisesta työpaikasta ja vaihdoin uuteen päiväkotiin määräaikaisella sopimuksella. Ajattelin, että ilmapiirin vaihdos voisi parantaa asiaa. Aluksi se toimi ja migreenit vähenivät 24:stä 6:teen kuukaudessa. Stressi väheni selkeästi ympäristön vaihdoksesta.

Tätä kesti pari kuukautta, lokakuusta joulukuuhun. Tammikuussa migreenit lisääntyivät, sekä olin koko ajan kipeänä (johtuen uusista pöpöistä). Sain esimieheltäni varoituksia lisääntyvistä poissaoloista. Hän ei uskonut, että minulla mitään migreeniä olikaan, vaan kuulemma pitäisi rytmit laittaa kuntoon eikä kylillä lorvia. Jep jep… ”eihän ihminen sairas voi olla tai voi, mutta ei tällaisilla oireilla”.

Lopulta kuunneltuani tätä pari kuukautta, otin koeajalla lopputilin. Karenssihan siitä tuli, koska ei kuulemma ollut pätevä syy ja lääkäri ei ollut kirjoittanut suoraan työkyvyttömyyttäni. Hyvinvointi kuitenkin ensin, se ei ole rahan varassa tai on osittain ja siksi moni kärvistelee väkisin töissä. Sen verran sain apua uuden työpaikan työterveydestä, että laittoivat uuden kiireellisen lähetteen menemään Oysiin vauhdittaakseen etenemistä. Kokeiltiin tuossa välissä myös yksi uusi estolääke (beetasalpaaja), joka sitten laski verenpaineet niin alas, että huimasi kokoajan ja pyörryin. Se sitten päätettiin lopettaa, ja odotettiin Oysin aikaa. Eli kaikki oli aikalailla Oysin neurologin varassa.

OYS NEUROLOGIAN POLIKLINIKKA

Tammikuussa/helmikuussa pääsin käymään vihdoin neurologilla, sillä sain peruutusajan. Olin jonottanut aikaa heinäkuusta saakka. Aimovig ei siis enää toiminut, vaan vaste oli loppunut kyseisestä lääkkeestä. Nyt sain siis toivoa uuden lääkkeen, tai neurologi kyseli minulta omia toivomuksia asiasta. Halusin kokeilla toista biologista lääkettä; Ajovya, pistoskynä. Neurologi kirjoitti reseptin kyseiseen lääkkeeseen, ja varasuunnitelmana botox-hoitojonoon, mikäli Ajovy ei toimi. Sain mukaan myös kortisonikuurin ja viikon sairausloman, koska neurologi uskoi kortisonin katkaisevan migreenikierteen. Kortisoni ei siltikään sitä onnistunut katkaisemaan.

Ensimmäisen Ajovy-piikin sain pistää poliklinikalla, ja seurailtiin vointia sekä mahdollisia haittavaikutuksia. Ensimmäisen piikin tarjosi Ajovyn lääkeyhtiö, ja maksettavaa tuli vain käyntimaksun verran. Mutta silti se 600e olisi maksettava seuraavan kahden kuukauden aikana.

NYKYTILANNE

Tällä hetkellä Ajovy-piikki pistetään kerran kuussa, ja maksukatto on jo täyttynyt (590e) eli lääke maksaa enää 2,5e. Ajovysta ei ole ollut minulle niin paljon apua, kuin Aimovigistä silloin alussa. Tässä kuussa (huhtikuu) on ollut jo 13 kohtausta, mutta on se silti parempi kuin yli 20kpl. Oysin konsultointi on toukokuun puolivälissä, ja katsotaan edetäänkö botox-hoitoihin.

Tällä hetkellä teen keikkaa päiväkoteihin sen verran kuin jaksan ja kykenen. Ympäristöltään on äänekäs ja stressiä aiheuttava paikka, joten alanvaihdos on edessä. Kesätöitä ajattelin hakea muilta aloilta, ja kokeilla miten se auttaisi päivittäiseen jaksamiseen ja migreenien määrään. Tosin, olen jo myöhässä kesätöiden suhteen. Jospa se elämä silti kantaa.

Eletään siis päivä kerrallaan 🙂

-Maria <3