Kivat miehet ovat hupeneva luonnonvara. Ja sen olemme tuhonneet me naiset.

”Oli se ihan kiva, mutta..”
Onko tuttu lause? Lauseen loppu ei yleensä pääty onnellisesti. Ja taas ollaan alkupisteessä etsimässä sitä Mr. Täydellistä joka pistää sukat pyörimään jaloissa, moottoripyöräajelulle, laskuvarjohyppäämään ja kalliokiipeilemään.

Mutta mitä vikaa on kivassa? Monilla ystävilläni on kiva mies. Ja kaikilla heillä on erittäin hyvä ja onnellinen parisuhde. Kiva mies on yleensä insinööri ja hän osaa itse remontoida asunnon. Hän urheilee, muttei elä urheilusta. Kiva mies käy salilla ja kavereiden kanssa pelaamassa höntsäkiekkoa, mutta hänellä on aikaa myös parisuhteessa yhteisille jutuille. Kiva mies haluaa lapsen tai kaksi ja hän osallistuu sen kasvattamiseen. Tulee mukaan ultraan ja neuvolaan, opettaa kersan hiihtämään, luistelemaan ja ajamaan pyörällä. Kiva mies on kivan näköinen. Ei ehkä malli, muttei rumakaan. Hän pukeutuu kivasti. Ei niin persoonallisesti, mutta osaa sentään itse valita omat vaatteensa, kun hänet taluttaa henkkamaukkaan. Kiva mies ei ehkä tuo kukkia kuin kerran vuodessa syntymäpäivänä, mutta hänellä on sentään aikaa lähteä kanssasi leffaan tai syömään aina kun haluat. Kiva mies osaa korjata puhjenneen pyörän renkaan ja vaihtaa auton kesärenkaat talvirenkaisiin.

Joten sanokaa yksikin vika, joka kivoissa miehissä on? Minä ainakin ottaisin kivan miehen ilosta kirkuen. Ongelman ydin onkin, ettei kivoja miehiä enää ole. Tai jos löydät sellaisen, hän on yleensä parisuhteessa. Onnellisessa sellaisessa. Kivojen miesten naiset ovat olleet kaukaa viisaita ja vieneet parhaat päältä jo hyvissä ajoin. Loput kivat miehet ovat kuulleet liian monta kertaa lauseen ”Sä oot ihan kiva, mutta..” ja heistä tuli kusipäitä.