Lily

Masentunut ilman syytä?

neitinappara

Päivän plussat ja miinukset

Puhuin rangaistuksista aikaisemmassa postauksessa. Joinakin päivinä tuntuu että kaikki itselle tapahtuva negatiivinen on rangaistus jostain. Silloin auttaa se että yrittää katsoa mitä negatiivista on tapahtunut päivän aikana, ja mitä positiivista on tapahtunut, joka balansoisi tuon negatiivisen fiiliksen.

Esimerkkinä yksi päivä:

– Aamulla huomasin että silmäluomet ovat lupsahtaneet, eli naama on lerpsahtanut. Vanhuus tulee.

+ Aamupäivällä sain vanhalta pomolta suosituksen LinkedIn-sivustoon. Se oli erittäin positiivinen 🙂

– Iltapäivällä sataa

+ 5km lenkki sateessa, ihanan raikkaassa ilmassa, ja juoksin oman henk. koht ennätyksen.

– Aamulla puntari näytti enemmän kuin ennen juhannusta

+ Illalla sain muovikassillisen vaatteita jotka sopivat minulle todella hyvin.

 

Kunhan vaan saan itselleni uskoteltua että päivässä on enemmän positiivista, eivät nuo negatiiviset asiat saa yliotetta. Esimerkiksi tänään olen mokannut aika ison asian töissä. Sitä selvitti kolme tyyppiä parin tunnin ajan. Mutta koska olen saanut pari hyvää suklaakeksiä, ja koska kesäloma on vain parin viikon päässä, ei tämä tunnu elämää suuremmalta asialta. Vaikkakin sataa. Eikä uudesta työpaikasta ole kuulunut mitään. Aika hieno saavutus parilta suklaakeksiltä, sanoisin.

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Mieli Ajattelin tänään
neitinappara

Rangaistuksista

Minulle lihominen on ollut todella paha paikka.

Kyse ei ole mistään suurista kilomääristä, 10kg on se määrä minkä puntari näyttää liikaa. Ja nyt tuntuu pahalta. On tuntunut pahalta jo jonkin aikaa. Lihoin kun aloitin uuden työpaikan. Voisi kai sanoa että söin suruuni. Ruoka maistuu, ja rakastan käydä ulkona syömässä. Lounassetelit edesauttoivat tietenkin tätä tapaa.
Jouluna isäni kysyi olenko raskaana. Tämä isku päin kasvoja auttoi minua ymmärtämään etten ole enää niin hoikka kuin aikaisemmin. Tästä alkoivat rangaistukset.

Pakotan itseni vaatekauppoihin. Pakotan itseni katselemaan kauniita vaatteita, ja voimaan huonosti siitä kun en enää sovi niihin. Useasti olen lähtenyt itkien kaupasta tai kauppakeskuksesta ulos, koska tunnen oloni niin huonoksi. Jos tunnen olevani oikein lihava, saatan sovittaa ihania vaatteita, mutta en anna itselleni lupaa ostaa niitä, sillä se on rangaistus saamattomuudestani. Ei sillä, nehän näyttävät ihan kamalilta päälläni, koska olen lihonut.

Jos satun löytämään jonkun kivan käsilaukun, tai jotkut kivat kengät, sovittelen ja mallailen niitä pitkät ajat liikkeessä. Kiellän kuitenkin itseäni ostamasta niitä, koska en ole ansainnut niitä.

Ainoat vaatteet mitä olen ostanut ovat käytännöllisiä ja jos mahdollista, rumia. ”Jos on pakko ostaa läskivaatteita, ei ne ainakaan nättejä saa olla”, ajattelen.

Pakotan itseni käyttämään vanhoja vaatteitani, jotka ovat auttamatta liian pieniä. Ne paljastavat kasvaneen mahani, lihonneet käsivarteni, ja jenkkakahvani. Minä yritän pistää villatakkia päälle, mutta sekään ei piilota kaikkea. Voin huonosti koska huomaan että töissä naiset katsovat minua päästä varpaisiin arvostellen.

Ostin uuden kauniin hameen. Vein kotiin, mieheni sanoi että se on kaunis. Illalla sovitellessani sitä omien puseroideni kanssa, huomasin että iso mahani estää sen käytön, koska mikään pusero ei näytä hyvältä sen kanssa. 69 euron motivaatiohame odottaa kaapissa käyttäjäänsä, joka luultavasti ei koskaan tule laihtumaan siihen mittaan että se näyttäisi hyvältä päällä. Money well spent.

Hyvinvointi Mieli Syvällistä