Miksi?

Välillä tuntuu siltä ettei minulla ole mitään syytä olla masentunut. Minulla on ihana aviomies, ihana lemmikki joka pitää minusta kovasti, hyvä avioliitto, hyvä suhde äitiini. Minulla on työpaikka, ystäviä ja harrastuksia. Miksi minä sitten olen onneton?

Välillä tuntuu siltä ettei minulla ole oikeutta olla onneton. Miksi minä masennun, kun on ihmisiä joilla on niin paljon vaikeampaa kuin minulla? En edes pysty miettiä mitään kehitysmaiden ihmisiä, joiden elämä on taistelua päivästä toiseen. Heitä, ketkä elävät pelossa, koska heidän maassaan on sota. Naisia, jotka pelkäävät että heidät tapetaan ja raiskataan, ja heidän ainoa toiveensa on että jos sen pitää tapahtua, että se tapahtuu juuri tuossa järjestyksessä. Minulla on ystäviä ja tuttavia kenen miehet ovat kuolleet syöpään, kenen lapset ovat sairaita, ketkä ovat pitkäaikaistyöttömiä; niitä jotka ovat kokeneet perheväkivaltaa, jotka on jätetty rumasti pitkän suhteen jälkeen, joiden perheenjäsenet ovat yhtäkkiä kuolleet ilmaan minkäänlaista varoitusta. Miksi minulla on oikeus voida huonosti, kun asiat eivät ole huonosti? Minulla on oma koti, ja se on kaunis koti! Minulla on rakastava aviomies, jonka kanssa menee hyvin! Minulla on työpaikka, mistä ropsahtaa rahaa tilille säännöllisin väliajoin!

Ahdistusta lisää siis myös se, jos ajattelen sitä ettei minulla oikeastaan ole mitään syytä olla masentunut. Psykologi kysyi minulta miksi minä en sopeutunut tähän työpaikkaan, jos olen kuitenkin aikaisemmin sopeutunut. En osannut vastata siihen kysymykseen. Olen miettinyt sitä kuitenkin, ja luulen että syynä on se että edellisissä työpaikoissani olen kuitenkin saanut olla oma itseni. Olen saanut olla kovaääninen ja höpsö, kertoa omia juttujani ja heittää huonoa läppää työkavereiden kanssa. Olen paljastanut itsestäni paljon, koska olen sellainen ihminen. Tuntuu pahalta, kun työkaverit ja jopa esimies ihmettelevät jotain asioita mitä kerron. Eivät ne ole mitenkään erikoisia asioita, he vaan eivät ole tottuneet sellaiseen. Ja se on se se mikä tuntuu pahalta. Se, etten voi kertoa asioista kuten tapanani on koska uskon etteivät he ymmärtäisi niitä, tai se että he paheksuisivat niitä asioita on se syy miksi minä en viihdy täällä.