Taustoja masennukseen
Hiukan taustoista. Olen viime vuonna aloittanut uudessa työpaikassa. Olen vihannut tätä työtä heti alusta lähtien.
Olen ollut ennenkin työpaikassa, missä inhoan työtäni ensimmäisten kuukausien aikana, koska uuden oppiminen tuntuu niin vaikealta. Olen itkenyt kotona, kun tunnen itseni typeräksi ja tyhmäksi ja hitaaksi oppijaksi.
Opittuani miten työt tehdään, olen huomannut että työ onkin kivaa! Niin ei käynyt tässä työpaikassa. Heti kun opin miten työt tehdään, huomasin miten tylsää työ oli. Normaaleissa tapauksissa ihminen oppii elämään tylsän työn kanssa, kunhan edes työkaverit ovat mukavia. Niin ei myöskään käynyt tässä tapauksessa. Olen hyvin naisvaltaisella alalla töissä, ja työkaverini rakastavat tätä työtä, missä tempo on hidas, aikatauluja ei ole, ja kukaan ei valvo miten paljon oikeasti saat aikaiseksi. Työkollegani ovat minua vanhempia naisia, jotka ottavat elämän ja työn erittäin vakavasti.
Minä, joka rakastan aikatauluja, haasteita, hyvää stressiä, tuloksia ja sitä että minulta vaaditaan enemmän ja enemmän, olen ihan hukassa tässä paikassa. Olen voinut huonosti viime syksystä lähtien.
Keväällä Mies ja minä ostimme ensimmäisen oman asuntomme. Kevät on kulunut sitä rempatessa, aikataulu oli kiireinen ja stressi oli kova. Riitelimme paljon, mutta kun oma koti valmistui, olimme molemmat ylpeitä siitä miten reippaasti ja nopeasti saimme kaiken aikaan. Saimme myös kuulla muilta miten uskomatonta oli että saimme kaiken niin nopeasti valmiiksi! Rempatessa meni viikonloput ja arjen kaikki illat, vaikka yritinkin useasti ottaa hiukan taukoa jotta voisin nähdä ystäviäni, jotta he eivät tuntisi että olen täysin unohtanut heidät. Nämä pienet tauot olivat minulle henkireikiä.
Alkukesästä, kun remontti oli valmis, huomasin että kun deadline tuli ja meni, ei kotiin jaksettu enää panostaa. Tämä tuntuu surulliselta. Tuntuu siltä että minusta on puristettu kaikki mehu irti. Pieniä projekteja olisi vielä tekemättä, mutta minusta tuntuu siltä etten halua edes aloittaa mitään uutta projektia, koska minua väsyttää. Olen väsynyt. Olen ollut väsynyt koko sykysn, koko talven ja kevään. Herään aamulla ja saatan maata vielä tunnin sängyssä ennen kuin pääsen sieltä pohjalta ylös.
Olen uskotellut itselleni että se johtuu syksystä, talvesta ja keväästä, siitä ettei valoa ole tarpeeksi. Olen varmasti ollut väsynyt remppaamisen takia. Olen varmasti ollut väsynyt siksi ja siksi ja tuon asian takia, vaikka todellisuus on jotain ihan muuta. Kävin jopa tarkistuttamassa veriarvoni jotta saisin varmuuden siitä ettei kyse ole mistään fysiologisesta vaivasta. Kuten voi arvata, olin ihan täysin kunnossa. Arvot olivat jopa hyvät.
Viime viikolla kaikki repesi. Hajosin ihan täysin. Mieheni linkkasi jonkun artikkelin missä oli mainittu 10 eri asiaa mistä tunnistaa masennuksen. Saadessani tuloksen 8/10, lupasin miehelleni varata ajan lääkärille. Lääkärin ja psykologin juttelun jälkeen, tuloksena oli työuupumus ja vakava masennus. Tästä on tie vain ylöspäin.