Huh huh!

Tänään sai vaatehuone ensikosketuksen kevätsiivousraivosta 😀 Ryhdyin ihan tosissani karsimaan kaikkea sellaista jota en ole vuoteen tai pariin pitänyt ja päätin että uutta en hanki ennenkuin tiedän tasantarkkaan mitä kokoa, materiaalia ja mallia tarvitaan.

Aiemmin shoppailu on ollut (ja on edelleenkin) ihan huippua iltapuuhaa nettikaupoissa pyörien ja etenkin niiden alennusmyynneissä seikkaillen. Tavallisimmat koothan sieltä loppuu aina heti ensi-istumalta, mutta kun halvalla saa ja näyttää kivalta niin ei se haittaa vaikka vähän kinnaa tai roikkuu, ja kas, pelkästä ostamisen ilosta on taas ostoskori täyttynyt. Oliko ostoksille tosissaan tarvetta? Todennäköisesti ei. Käytänkö varmasti kaikkea tilaamaani ja palautan epäsopivat? Varmasti en! Virheostoksia on kertynyt varmaan enemmän kuin onnistuneita, laatu on huonoa, pilalla ekan pesun jälkeen, väri ei sovi, housut ei istu, koko on väärä ja jostain puristaa.

Nytpä kuulkaa aion, kuten jo aiemmassa postauksessa taisin mainita, minimalisoitua niin määrän kuin tyylinkin puolesta. Jotenkin tätä vatsaa kasvatellessa sitä on kaivannut enemmän ja enemmän simppeleitä asuja, hyvin istuvia vaatekappaleita ja tyyliltään sellaista pukeutumista joka ei huuda huomiota heti kättelyssä. Mustaa, harmaata, valkoista ja nudea. Ei rimpsuja, rypytyksiä, koristeita tai kimalteita. Just keeping it simple.

Vatsan kasvaessa heittelin pieneksi jääneitä vaatteita säilytykseen pahvilaatikoihin ja kasseihin ajatuksena että kyllä niihin vielä joskus taas mahdun. Hauskaahan on se, että ei ne vaatteet istuneet hyvin ennen tätä valtavaa vatsaakaan! Nyt ne odottaa siisteissä pinoissaan vaatehuoneen hyllyillä, että kesän kynnyksellä tästä vartalosta tulee yhdessä yössä kaiken kanssa sovussa toimiva ja kaikki vaatekappaleet päällensä helposti sujauttava ihme. Öh, ehkä ei.

Nyt kun vaatehuoneen henkariosio on käyty läpi ja hyviksi todetut mekot, villapaidat ja siistimmät housut sekä haameet ja puserot on järjestelty siistiin riviin, on aika siirtyä hyllyjen raivaamiseen. On siis farkkujen, toppien ja paitojen sekä urheiluvaatteiden vuoro. Puuh! Kunhan koko repertuaari on käyty läpi ja puutelista vaatteiden osalta rustattu, ei auta kun odotella pienen ihmisen saapumista ja tutkailla sitten kesän kynnyksellä millaista vaatekertaa tämä vartalo jatkossa kaipaa. Asusteita ja muuta pientä tässä voi sentään päivitellä valmiiksi, mutta kun lopullista vaatekokoa voi vaan arvailla, on turha edes yrittää klikkailla itseään kevätaleihin kurkkimaan kaikkia houkutuksia. On tässä kuulkaa mielenhallinan opettelemista ja luopumisen vaikeutta, mutta lopussa kiitos seisoo, se on varma!

Onkohan siellä muita tyyliään päivitteleviä ja samaan urakkaan ryhtyneitä?