Massikeisarinna

Toinen kuukausi on nyt välitsekkausta vaille valmis. Tili tuli, tili meni, on siis aika pohtia tämän kuun lukuja ja tunnelmia.

Asuminen

Tässä kuussa tähän sarakkeeseen tulivat asuntolainanlyhennykset, hoitovastike, rahoitusvastike ja vesi. Ei mitään yllätyksiä, tyypillinen kuukausi.

Velat

Lyhensin taas kaikkia törsäilyvelkojani: luottokorttilaskua, kulutusluottoja ja opintolainaa. Olisi pitänyt lyhentää enemmänkin, mutta alkuvuoden menoja kertyi muihin kategorioihin.

Pakolliset

Pakollisiin kuluihin laskin tässä kuussa matkakortin, puhelinlaskun, hammaslääkärikäynnin ja ammattiyhdistyksen jäsenmaksun. 

Harrastukset

Taas kallista, mutta kuitenkin sen arvoista.

Viihde

Tähän sarakkeeseen tulikin yllättävän iso summa. Tuli niiden leffalippujen lisäksi nimittäin ostettua keikkaliput ja Docpointiinkin piti päästä.

Ruokakauppa

Yritys vähentää ruokakauppakäyntejä jäi todellakin yritykseksi. Kirjauksia tähän sarakkeeseen yhteensä 25 kpl. Arki vei mennessään ja kiiressä tuli haettua evästä milloin mistäkin. Mutta en luovuta, ruokamenojen järkevöittäminen olkoon kestoteemani.

Ulkona syöminen

Eipä häävi ollut säästö tälläkään puolella. Kuitteja kertyi 11 kpl. Runebergintorttu- ja laskiaispullasesonki tuo oman haasteensa kahviloiden välttely-yrityksiin. 

Rahastot

Sain jälleen säästöön kuukausisummani, jotain hyvää sentään.

Ostokset

Shoppaillut en, sen voin rehellisesti sanoa. Tähän kategoriaan päätyivät ainoastaan Spotify-kuukausimaksu, narikkamaksu ja yksi viinipullo. Tavaraan ja materiaan en siis rahojani tässä kuussa hassannut.

Säästöön

Eli puskuriin käytännössä 0 euroa.

*****

Yhteenveto

Kuukausi on pitkä aika, ja säästäminen todellakin enemmän kestävyyssuoritus kuin sprintti. Monessa lukemassani kirjassa on fiksusti sanottu, että ihmisillä on tapana yliarvioida, mitä he voivat muuttaa yhdessä kuukaudessa ja puolestaan aliarvioida muutokset yhdessä vuodessa. Huomaan, että alkukuusta pystyn pitämään kulut helposti näpeissäni, mutta kuun loppua kohti taipumus valua takaisin vanhoihin tapoihin kasvaa.

Jos nyt kuitenkin haluan keskittyä onnistumisiin, niin velkaantumisen olen onnistunut pysäyttämään:

Olen projektini aikana lyhentänyt kaikkia kulutusluottojani, enkä velkaantunut yhtään enempää. Tämähän on valtaisan tärkeää ja suuri muutos aiemmille vuosille, jolloin esimerkiksi luottokorttivelka oli käytännössä aina tapissa; se lyhennys minkä maksoin tuli taas loppukuusta käytettyä milloin mihinkin. Nyt suuntaus on oikea, vaikkakin muutos tietysti raivostuttavan hidas. Voi kun nuokin rahat saisi jo töihin.

Huomenna alkaa Massikeisarinnan kolmas kuukausi, sen tavoite olkoon tämän lupaavan alun jatkaminen.

Tällä kertaa tartuin Pasi Havian, Ville Lappalaisen ja Antti Rinta-Lopen vuonna 2016 kirjoittamaan teokseen Erilainen ote omaan talouteen - Vapaus, onni ja hyvä elämä. Kirjan alkupuoli keskittyy nykyihmisen rooliin nimenomaan kuluttajana ja haastaa lukijan pohtimaan modernia elämäntapaa. Kuluttamisen, mainonnan ja velkaantumisen problematiikkaa käsitellään monelta kantilta, ajoittain hieman saarnaavaankin tyyliin. Olen jo monen kirjan kohdalla huomannut miettiväni, pidetäänkö työssäkäyviä ihmisiä jonkinlaisena aivottomana joukkona, joka sokeasti raahautuu töihin aamuvarhaisella, vain jotta voisi klikkailla verkkokaupoista itselleen lisää materiaa? Vaikka Kaarina Hämeenkyröstä selviääkin 400:lla eurolla kuussa (s.121), ei omavaraistalous mummonmökissä minusta kovin houkuttelevalta kuulosta. Teen tunnollisesti kahdeksasta-neljään työtä, mutta työni on mielestäni merkityksellistä ja shoppailu taas elämässäni kaukana kärjestä arvojärjestyksessä. No eivät kirjoittajatkaan toki sanele lukijalle, millaista elämää hänen pitäisi tavoitella, mutta hetkittäin tietynlainen mustavalkoinen ajattelu ärsytti.

Toisaalta hieman kärjistävä ja provosoivakin tyyli sai minut miettimään omaa suhdettani rahaan ja tavaroiden statusmerkitykseen. Kiintoisa oli esimerkiksi osio eri tuotemerkkien arvostuksesta, ostatko sinä esimerkiksi Coca-Colaa ja Fairya vai kaupan omia, vastaavia tuotemerkkejä? Ainoa erohan on usein hinta (ja kyykistys noukkimaan halvempi tuote alahyllyltä).

Alun jälkeen kirjassa päästään käytännön tasolle ja kannustetaan sijoittamaan nimenomaan passiivisesti hoidettuihin rahastoihin (indeksirahastot, ETF:t jne.) niiden helppouden vuoksi. Tässä vaiheessa omia sijoituspohdintojani olen itse kuitenkin kallistumassa enemmän suoran osakesijoittamisen kannalle. Koen sen kiinnostavammaksi kuin kuukausisäästämisen rahastoon, ja haluan myös itse paremmin tietää, minkälaisten yritysten kassaan rahojani kannan.

Parasta kirjassa: herättely pohtimaan omaa kulutuskäyttäytymistä ja elämänarvoja. (Kirjan teksti oli kovin pientä printtiä. Olenkohan tulossa vanhaksi...)

Tykkään käydä elokuvissa. Olen aina tykännyt. Vaikka se on monien mielestä turhaa rahanmenoa, haluan mieluiten katsoa elokuvia juuri elokuvateatterissa, uppoutua mukavaan tuoliin ja eläytyä valkokankaan tarinaan. 

Siitä huolimatta, että olen käynyt elämäni aikana paljon leffassa, en ole koskaan ostanut sarjalippuja. Siis en koskaan. Olen saanut niitä toki joskus lahjaksi, mutta itse olen maksanut pilettini aina kertamaksulla. Kunnes tuli valaistuminen.

Suunnittelin kuluvan kuun rahankäyttöäni. Tapaan näpytellä exceliini nykyisin arvioita tulevista menoista tyyliin sen ja sen synttärit 20e tai matkaliput sinne ja sinne 10e. Samalla seuraan laskurista paljonko rahaa on jäljellä ja mietin onko minulla todellisuudessa varaa kyseiseen menoon. Totesin, että koska aion tässä kuussa kuitenkin käydä elokuvissa, voisin katsastaa sarjalippujen hinnat. Olen tietysti aina ymmärtänyt, että kertakäynnin hinta tulee sarjalipulla halvemmaksi kuin yksittäin ostettuna, mutta kertapanostus sarjalippuun on viimeisilleen venytetyn budjetin kanssa painiessa tuntunut kovin suurelta. Enkä totta puhuen tajunnut, että ero on näin suuri:

Sarjalipulla: 8 elokuvaa x 9,95 = 79,60

Yksittäin ostetut liput (kalleimmillaan esim. viikonloppuna): 8 x 15,50 = 124,00

Erotus: 44,40 eli yksittäisliput tulisivat yli 55 % kalliimmaksi!

Jälleen olen oppinut jotain, mikä olisi pitänyt oivaltaa jo aikaa sitten. Mutta parempi myöhään kuin överihintaan.