En saanut lapsena huonon taloudenhoidon mallia. Päinvastoin, rahaa käytettiin aina järkevästi. Aina säästettiin johonkin tarkoitukseen, syötiin sitä mitä oli tarjouksessa, eikä koskaan ostettu mitään ”turhaa”. Sain teini-ikäisenä kuukausirahaa, jonka sain käyttää haluamallani tavalla. Ensimmäiset kesätyörahat tietysti myös. Ensimmäiset itse tienatut palkat toivat mukanaan ymmärryksen siitä, mitä raha voi mahdollistaa. Siis wau, voin kävellä kauppaan ja ostaa mitä vain, mihin rahat riittävät! Voin lähteä kavereiden kanssa festareille! Voin suunnitella lomareissun ja ostaa itse lentoliput! Ja usein ostinkin jotain, säästäminen ei käynyt mielessäkään. Näin jälkikäteen ajateltuna ehkä jollain tavalla kapinoin vanhempieni ylisäästäväistä elämäntapaa vastaan. Luotto siihen, että rahaa tulee aina jostain lisää, oli kova.

Opiskeluaikani osui samaan aikaan sekä bloggaamisen että verkkokauppojen yleistymisen kanssa. Kiinnostuin monista muoti-, kauneus- ja lifestyleblogeista, ja ulkomaiset verkkokaupat avasivat aivan uusia shoppailumahdollisuuksia. Kävin opiskeluaikana töissä ja tienasin melko mukavasti ollakseni opiskelija. Palkka tuli tilille kahden viikon välein ja matalien asumiskulujen myötä rahaa myös jäi yli. Aloin bloggaajien innoittamana käyttää enemmän rahaa tuotteisiin, jotka olin aiemmin valinnut markettihyllystä. Meikkivoide piti olla huippumerkkiä. Shampoot ostin kampaamoliikkeestä. Vaatteita tilasin lukuisista verkkokaupoista ja niiden piti olla merkkituotteita, aivan kuten sillä ja sillä bloggaajalla. Nyt viitisentoista vuotta myöhemmin ymmärrän, että yritin tehdä itsestäni rahan avulla parempaa versiota. Kuvittelin, että on oikeasti merkitystä, ostanko kosteusvoiteeni Anttilasta vai Stockmannilta.

En syytä bloggaajia kulutushysterian lisäämisestä, mutta itse olen lakannut lukemasta suurta osaa sellaisista blogeista, joissa tavaroiden esittely on pääosassa. Tunnistan itsessäni alttiuden lähteä ostoksille sen perusteella, mitä jossain kivannäköisessä kuvassa jollakin bloggaajalla on päällä tai mitä tuotetta hän on suositellut. Ero on toki se, että minä olen maksanut kaikki ostokseni aina itse, kun taas bloggaajille esitellyt tuotteet ovat usein ilmaisia lahjoja. Toki viime vuosina yltiöpäinen shoppailu on saanut blogimaailmassa myös paljon kritiikkiä, mutta ihan vain tätäkin blogiportaalia selaamalla huomaa, että on yhä monia blogeja, joiden pääsisältö on esitellä erilaisia hankintoja. Eikä siinä mitään, mutta itse koen parhaaksi olla menemättä lukemaan sellaisia postauksia.

En ole enää vuosiin ostanut kalliita shampoita ja kosteusvoiteita, koska en rehellisesti sanottuna havaitse niissä mitään eroa perusmarkettituotteisiin verrattuna. Tukkani on aina joko puhdas tai likainen riippumatta shampooni hinnasta, ja kasvojen kuivat kohdat hoituvat edullisemmallakin lotionilla. Kosmetiikasta ei siis mielestäni kannata maksaa ylihintaa. Sen sijaan esimerkiksi nahkaisiin kenkiin ja laukkuihin kannattaa kyllä hieman enemmän raottaa lompakkoa. Samoin huonekaluihin. Ruoasta taas voi säästää paljonkin, ja elektroniikasta en välitä ostaa kalleinta mahdollista tuotetta.

Mistä sinusta kannattaa maksaa?

Kukkuu? Still alive?

Mitä tapahtui?

Edellinen postaukseni on kolmen kuukauden takaa, enkä näemmä ole rahavirtojenseurantaexceliänikään avannut sitten maaliskuun. Maalis-huhtikuun seuranta näyttää jääneen parin päivän jälkeen kesken, enkä ole huhtikuun jälkeen jaksanut edes luoda uusia kuukausitaulukoita.

Loppukevät on työssäni kaikkein kiireisintä aikaa. Lisäksi voimavaroja veivät ihmissuhteet, harrastukset ja erinäiset ekstraprojektit, joita on tullut viimeisen vuoden aikana haalittua. Nyt alkukesästä työtahti helpottaa, ja päätin täydellisen luovuttamisen sijaan palata Massikeisarinna-projektini pariin. Kesä-heinäkuun seurantaulukko on päivitetty, ja uskon olevani uudessa iskussa talouteni priimakuntoon saattamisessa. Uudet alut elämässä vol noin miljoona.

Mitä pankkitileilleni kuuluu?

No ei kovin hääviä. Tilipäivä on ensi viikolla, ja tuttuun tapaan tässä vaiheessa kuuta ei käyttelytileillä kolminumeroisia summia näy. Kolme viimeistä kuukautta olen käytellyt rahaa melko huolettomasti, ja -kyllä- käyttänyt luottokorttilimiittini jälleen lähes tappiin asti. Yhtäkään osamaksullista hankintaa en sentään ole tehnyt, ja jos nyt jostain voi iloita, niin siitä, että kulusluottovelkani on projektin aloittamisesta alkaen vähentynyt lähes 1500 euroa. Pienimmän velkani maksoin jo muutama kuukausi sitten pois, ja pian myös Joustoluotto on maksettu. Jäljelle jäävä luottokorttivelka vienee vielä aikaa, mutta vihreä käppyrä on tärkein:

Aatoksia tauon ajalta

Vaikka kulutusluottokäyräni näyttävät kohti etelää tai ainakin kaakkoa, valehtelisin jos väittäisin ettei mielessä olisi käynyt montakin kertaa ajatus siitä, miten helppoa olisi ottaa lisää velkaa. Varsinkin väsyneenä ja stressaantuneena sitä haaveilee löhölomista, uusista vaatteista, kalliista ravintolaillallisista, hemmotteluhoidoista sun muista nopeista helpotuksista kiireiseen arkeen, ja pari tonnia olisi niin helppo nostaa parilla klikkauksella. Eihän parisataa kuussa ole paha, sellaista nyt lyhentää ihan huomaamatta. Oh, really? Haluatko olla vuoden lopussa samassa tai vielä huonommassa tilanteessa kuin projektin alussa? Tili tyhjä, puskurirahasto haave vain, velkaa joka suuntaan ja korot kasvamassa siihen tahtiin, ettei perässä pysy? Onneksi Massikeisarinna kolkutti mielen perukoilta ovea niin kovaa, että vanhan törsääjän posket alkoivat punottaa. Nyt muija sisuunnut prkl. Jos haluat ne uudet juoksutrikoot tai lentoliput, säästät niitä varten ja jos et onnistu niin et osta etkä lähde. Ja entäs ne paljon puhutut rahastosäästöt ja osakehankinnat, meinaatko tärvätä kaiken takeaway-safkaan ja ylihintaisiin terassioluisiin? Enpä usko.

Ajatuksia pyörii itse asiassa rahan suhteen mielessä nyt niin paljon, että niistä riittää useampaan postaukseen. Palataan siis pian! 🙂