Ennakoiminen – mikä ihana asia!

Tykkään käydä elokuvissa. Olen aina tykännyt. Vaikka se on monien mielestä turhaa rahanmenoa, haluan mieluiten katsoa elokuvia juuri elokuvateatterissa, uppoutua mukavaan tuoliin ja eläytyä valkokankaan tarinaan. 

Siitä huolimatta, että olen käynyt elämäni aikana paljon leffassa, en ole koskaan ostanut sarjalippuja. Siis en koskaan. Olen saanut niitä toki joskus lahjaksi, mutta itse olen maksanut pilettini aina kertamaksulla. Kunnes tuli valaistuminen.

Suunnittelin kuluvan kuun rahankäyttöäni. Tapaan näpytellä exceliini nykyisin arvioita tulevista menoista tyyliin sen ja sen synttärit 20e tai matkaliput sinne ja sinne 10e. Samalla seuraan laskurista paljonko rahaa on jäljellä ja mietin onko minulla todellisuudessa varaa kyseiseen menoon. Totesin, että koska aion tässä kuussa kuitenkin käydä elokuvissa, voisin katsastaa sarjalippujen hinnat. Olen tietysti aina ymmärtänyt, että kertakäynnin hinta tulee sarjalipulla halvemmaksi kuin yksittäin ostettuna, mutta kertapanostus sarjalippuun on viimeisilleen venytetyn budjetin kanssa painiessa tuntunut kovin suurelta. Enkä totta puhuen tajunnut, että ero on näin suuri:

Sarjalipulla: 8 elokuvaa x 9,95 = 79,60

Yksittäin ostetut liput (kalleimmillaan esim. viikonloppuna): 8 x 15,50 = 124,00

Erotus: 44,40 eli yksittäisliput tulisivat yli 55 % kalliimmaksi!

Jälleen olen oppinut jotain, mikä olisi pitänyt oivaltaa jo aikaa sitten. Mutta parempi myöhään kuin överihintaan.