Luku-urakan neljäs osa: Erilainen ote omaan talouteen
Tällä kertaa tartuin Pasi Havian, Ville Lappalaisen ja Antti Rinta-Lopen vuonna 2016 kirjoittamaan teokseen Erilainen ote omaan talouteen – Vapaus, onni ja hyvä elämä. Kirjan alkupuoli keskittyy nykyihmisen rooliin nimenomaan kuluttajana ja haastaa lukijan pohtimaan modernia elämäntapaa. Kuluttamisen, mainonnan ja velkaantumisen problematiikkaa käsitellään monelta kantilta, ajoittain hieman saarnaavaankin tyyliin. Olen jo monen kirjan kohdalla huomannut miettiväni, pidetäänkö työssäkäyviä ihmisiä jonkinlaisena aivottomana joukkona, joka sokeasti raahautuu töihin aamuvarhaisella, vain jotta voisi klikkailla verkkokaupoista itselleen lisää materiaa? Vaikka Kaarina Hämeenkyröstä selviääkin 400:lla eurolla kuussa (s.121), ei omavaraistalous mummonmökissä minusta kovin houkuttelevalta kuulosta. Teen tunnollisesti kahdeksasta-neljään työtä, mutta työni on mielestäni merkityksellistä ja shoppailu taas elämässäni kaukana kärjestä arvojärjestyksessä. No eivät kirjoittajatkaan toki sanele lukijalle, millaista elämää hänen pitäisi tavoitella, mutta hetkittäin tietynlainen mustavalkoinen ajattelu ärsytti.
Toisaalta hieman kärjistävä ja provosoivakin tyyli sai minut miettimään omaa suhdettani rahaan ja tavaroiden statusmerkitykseen. Kiintoisa oli esimerkiksi osio eri tuotemerkkien arvostuksesta, ostatko sinä esimerkiksi Coca-Colaa ja Fairya vai kaupan omia, vastaavia tuotemerkkejä? Ainoa erohan on usein hinta (ja kyykistys noukkimaan halvempi tuote alahyllyltä).
Alun jälkeen kirjassa päästään käytännön tasolle ja kannustetaan sijoittamaan nimenomaan passiivisesti hoidettuihin rahastoihin (indeksirahastot, ETF:t jne.) niiden helppouden vuoksi. Tässä vaiheessa omia sijoituspohdintojani olen itse kuitenkin kallistumassa enemmän suoran osakesijoittamisen kannalle. Koen sen kiinnostavammaksi kuin kuukausisäästämisen rahastoon, ja haluan myös itse paremmin tietää, minkälaisten yritysten kassaan rahojani kannan.
Parasta kirjassa: herättely pohtimaan omaa kulutuskäyttäytymistä ja elämänarvoja. (Kirjan teksti oli kovin pientä printtiä. Olenkohan tulossa vanhaksi…)