Välietappi: 3/12

Kolmas kuukausi Massikeisarinnan hankkeessa oli ensimmäinen, jossa otettiin selvästi takapakkia. Kuukauden aikana tuli monia yllättäviä menoja, ja loppukuuta kohti fiilikset olivat jo niin huonot, että hälläväliä-asenne astui kuvaan. Tuli siis vingutettua pitkästä aikaa luottokorttia ja siten velkaannuttua (vähän) lisää. Säästöön ei jäänyt penniäkään. Tässä pohdintoja menneeltä kuulta kategoria kerrallaan:

 

Asuminen

Perusmenot eli asuntolainat, yhtiö- ja rahoitusvastike sekä sähkö.

Viihde

Kas, viihde pompsahtikin toiseksi suurimmaksi menoeräksi. Tämän syy on matka, joka oli kauan sitten varattu ja jonka aikana tuli tietysti istuttua kuppiloissa ja rampattua erinäisissä nähtävyyksissä. Laskin kaiken matkaan liittyvään viihteeseen, sillä mitenkään pakollistahan se ei varsinaisesti ollut. Lisäksi Suomessa tuli käytyä pari kertaa ”viihteellä”.

Velat

Tämä kategoria jäi haluttua pienemmäksi, koska rahaa ei yksinkertaisesti jäänyt kulutusluottojen lyhennykseen niin paljon kuin olisin halunnut. Oikeastaan päinvastoin. Luottokorttivelka jopa hieman kasvoi. Hieman tarkoittaa noin kymmentä euroa, mutta joka tapauksessa. Klarnan velkaani en lyhentänyt lainkaan. Tästä on tarkoitus ensi kuussa petrata.

Harrastukset

Tähän ei lisättävää, ei yllätyksiä.

Ostokset

Erinäisiin ostoksiin kului vähän odotettua enemmän rahaa. Muun muassa sairastuin ja jouduin ramppaamaan apteekissa. Tässä kuussa sille monesti mainitulle puskurille olisi ollut käyttöä. Lisäksi sorruin alkukuusta vaatehankintoihin, jotka loppukuusta hieman mietityttivät.

Ulkona syöminen

Kuukausi alkoi lupaavasti, loppukuusta taas ei enää ollut mitään rotia. Jatketaan harjoituksia…

Pakolliset

Tähän kuuluivat matkakortti ja puhelinlasku.

Ruokauppa

Pienoinen (ja ehkä kuun ainoa) onnistuminen. Tosin tähän tietysti vaikutti myös viikon reissu, jonka syömingit on kirjattu viihde-osioon. Olen kuitenkin omaksunut kaupassa tavan kiinnittää enemmän huomiota ruokaostosten hintaan, mikä on hyvä.

Säästöön

Pyöreä nolla.

 

*****

Yhteenveto

Olen pettynyt, koska en saanut mitään säästöön. Toisaalta yritän saada itseni ymmärtämään, että niin kauan kun lyhennän kulutusluottoja, ei rahaa ehkä voikaan jäädä yli. Kunhan vain velat pienenisivät tasaisesti. Kärsivällisyyttähän tämä kysyy. Jonkinlaisen suvantovaiheen jälkeen lähden kuitenkin tulevaan kuuhun uudella tarmolla. Luettavaakin on taas kirjastosta ilmestynyt.

Työ ja raha Oma elämä Raha

Luku-urakan osat viisi, kuusi ja seitsemän

Nyt on sijoituskirjallisuutta tankattu siihen tahtiin, että lienee parasta pitää hetki taukoa ja sulatella oppeja. Tässä postauksessa kirjoitan kolmesta eri kirjasta, koska en oman aloittelijuuteni vuoksi keksi jokaisesta postauksen verran sanottavaa erikseen, mutta yhteen niputettuna kyllä. Kirjat ovat lukujärjestyksessä Erkki Sinkon ja Kai Vakkurin Lyhyt kirja rikastumisesta – Oppia osakesäästäjille (2000), Karo Hämäläisen ja Jukka Oksaharjun Sijoita kuin guru (2016) sekä Antti Parviaisen ja Sami Järvisen Sijoittamalla miljonääriksi (2015):

sijoituskirjat.jpg

Sinkon ja Vakkurin kirja oli sangen viihdyttävää luettavaa, ja sitä lukiessa oli välittömästi selvää, että maailmaa katsellaan eri sukupolven (ja -puolen) edustajien näkövinkkelistä. Mutta en jaksanut närkästyä, vaikka tyyli oli ajoittain besserwissermäinen: ”Jostain on tingittävä, jotta pesämunia alkaisi kertyä. Jonkin etelänmatkan voi jättää väliin ja autonvaihtoa lykätä. Ylitöitä sopii tehdä ja kotiruokaa syödä. Säilöä osaa jokainen. Moni näppärä nainen ompelee itse vaatteensa. Kyllä keinoja löytyy, jos on malttia vaurastua.” Kirja oli lyhyt ja nopealukuinen, siinä perusteltiin oma (menestyksekkääksi osoittautunut) sijoitusstrategia, jossa sijoitetaan suoraan suomalaisiin ja vain suomalaisiin osakkeisiin ja viitataan rahastoille kintaalla.

Osasin etsiä Sinkon ja Vakkurin kirjan itse asiassa siksi, että Hesari kirjoitti henkilöjutun Karo Hämäläisestä, joka kertoi Sinkon olleen vaikuttamassa hänen omaan päätökseensä aloittaa osakesijoittaminen. Sijoita kuin guru -kirjassa käydään läpi kahdeksan sijoittamalla rikastunutta miestä ja heidän sijoittamisfilosofiansa, sekä pohditaan, mitä kunkin opeilla toimiva voisi hankkia Helsingin pörssistä. Tämä suomalaiseen kontekstiin sijoittuva näkökulma oli kaltaiselleni aloittelijalle helpommin ymmärrettävä ja käytännönläheisempi kuin varsinaiset henkilökuvat.

Parviaisen ja Järvisen kirjan tunnustan lukeneeni hieman harppoen (taas mahottoman pientä printtiä…), ja kiinnostavimmaksi osioksi siinäkin osoittautuivat ”oikeiden ihmisten” eli sijoituskonkareiden tarinat ja vinkit. Alkupään teoreettisempi osuus oli ajoittain melko haastavaa, enkä jaksanut jokaiseen lukuun syventyä. Luku sijoittajan tunnetiloista oli kiinnostava, tunteisiinhan raha-asiatkin helposti menevät.

Summa summarum: teet sijoitusratkaisuissasi sitten mitä tahansa, se on jonkun muun mielestä taatusti väärin. Vaurastuttu on monella taktiikalla. Sijoita siis sellaisiin asioihin, mitä ymmärrät ja pidä pää kylmänä. Tämä tulee viemään aikaa.

Kulttuuri Kirjat Raha