Pakkaspäivien mietelmiä rahasta

Matkaa talousasioiden mestariksi on takana nyt noin puolitoista kuukautta. Raha on ollut mielessä usein. Tässä havaintoja alkuvuodelta:

Kilarit

Sen jälkeen kun olin irtisanonut suoratoistopalveluni, kummitteli luottokorttilaskullani yhä mystinen noin 8 euron kuukausivähennys. Kävi ilmi, että olin viime kesänä tilannut erään e-kirja-palvelun ilmaiskokeiluun yhdeksi kuukaudeksi, ja sen jälkeen unohtanut koko asian. Kortiltani oli sen seurauksena koko kesän ja syksyn vähennetty kuukausimaksu, vaikken edes muistanut palvelun olemassaoloa. Kun huomasin tämän, piti hetki puhallella. Summahan ei ole suuri, mutta kertoi kyllä omaa tarinaansa siitä, miten kujalla olen ollut omien rahojeni suhteen. Nyt palvelu on irtisanottu, ja tutkin tiliotteeni tarkkaan joka viikko.

Pakko

Jätän nykyisin silloin tällöin pankkikorttini kotiin kun lähden aamulla töihin. Siis ihan tarkoituksella. Syy on se, etten sortuisi mihinkään suunnittelemattomiin ostoksiin päivän aikana. Hieman hölmöähän se on, ja tietysti päivän aikana voi tapahtua jotain yllättävää, jolloin raha on tarpeen. On kuitenkin ollut ihan terveellistä huomata, että joka päivä ei todellakaan tarvitse ostaa jotain.

Rauha

Parasta tähän asti on ollut tämä: nyt kun tiedän tasan tarkkaan mihin rahani menevät, mieleni on vallannut pitkään hukassa ollut rauha. Mietin raha-asioita paljon, mutta eri tavalla kuin ennen. Ennen juoksin karkuun jotakin. Hain shoppailemalla jonkinlaista sisältöä elämääni ja kuvittelin kai voivani muuttua myös ihmisenä, jos vain elämäni näyttäisi ulkoisesti tietynlaiselta. Kieltäydyin ajattelemasta kertyviä velkoa ja uskoin asioiden taianomaisesti ratkeavan itsestään. Nyt kun minulla on käsitys siitä, kuinka kauan turhista veloista eroon hankkiutuminen tulee viemään ja samanaikaisesti käynnissä pohdiskelu sen suhteen, millaisen säästämisstrategian aikanaan itselleni valitsen, on mieli ennemminkin innostunut kuin ahdistunut.

Muutos suhteessa rahaan näkyy positiivisina muutoksina muillakin elämänalueilla. Nyt kun en vietä aikaani kaupoissa tai istu päivittäin kahviloissa, olen liikkunut enemmän, kuntosalimaksu kun juoksee joka tapauksessa. Treeni-into on palannut. Nyt kun laitan enemmän ruokaa itse, olen alkanut syömään sekä edullisemmin että terveellisemmin. Ei tee mieli napata kaupasta mukaan turhia limsatölkkejä tai karkkipusseja, koska ne kerryttävät turhaan ei vain vyötäröä vaan myös ruokalaskua. Olo on parempi. Nyt kun en tylsänä arki-iltana automaattisesti avaa Netflixiä ja tuijota sitä passiivisena monta tuntia putkeen, olen alkanut taas lukemaan. Helkkari, tammikuu ei ole edes lopussa ja olen lukenut jo kolme kirjaa! Viime vuonna taisin päästä hikisesti viiteen koko vuonna.

Raha-asioiden kuntoon saattaminen, tai siis päätös sen tekemisestä, on ikään kuin pyöräyttänyt ratasta, jonka vaikutus näkyy koko elämässäni. Tuntuu aika kivalta.