Välitilinpäätös

 

On kulunut reilu kuukausi viime postauksestani. Tarkoitukseni oli kirjoittaa ja julkaista jotain aina parin viikon välein, mutta kuluneen kuukauden aikana ei muutosvalmennukseni saralla ole tapahtunut paljoakaan, ja tämän vuoksi päätin olla kirjoittamatta mitään ”väkisin”. Mutta nyt tilannekatsaus on hyvinkin paikallaan; uusi vuosi on vaihtunut ja Master Move-taivaltani on takana se kolmisen kuukautta, eli yksi neljäsosa koko vuoden projektistani on jo takanapäin.

 

Eilen tehtiin mittaukset ja testit ensimmäistä kertaa sitten lähtötason arvioinnin. Rehellisyyden nimissä täytyy kertoa, että inbody-mittauksen tuloksia en ole edes vilkaissut painoa lukuunottamatta. Tuon päätöksen tein jo ennen lähipäivään menoa – koska kahteen kuukauteen ei ole juurikaan pystynyt liikkumaan, eivät lihaskuntoon liittyvät tulokset voi millään olla nousujohteiset. Henkinen kamppailu kipujen sekä muiden haasteiden kanssa ovat ohjanneet sormet myös liian usein herkkujen sekä epäterveellisen ruoan pariin. En ole siis edelleenkään oppinut hallitsemaan omia valintojani haasteellisina aikoina! Se on yksi asia jonka toivoisin vielä saavani hallintaani, sillä ymmärrän elämässäni eteen tulevat nyt ja vastaisuudessakin erilaisia muutostilanteita.

 

Painoni on tällä hetkellä siis lähestulkoon sama kuin aikanaan ennen ensimmäistäkään painonpudotusyritystäni. Eli tässä kohtaa minua ei todellakaan päästä tituleeraamaan Master Moven ”suurimmaksi edistyjäksi”, päinvastoin ”rankin tuloksien pudottaja”- pokaali olisi selvällä ääni-enemmistöllä minun. Olen siis takaisin aloituspisteessä, edelleen osaksi toipilaana, mutta piikkarit jo viritettyinä uudelleen lähtötelineisiin, ja…

 

… jos edes yksi ajatus on näiden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana hiljalleen työstynyt ja kirkastunut, niin se on tämä: TÄMÄ ON JA TÄSTÄ TULEE MINUN NÄKÖISENI VUOSI, minun kiemurainen ja välillä kivikkoinenkin Master Move-polkuni. Se kirjoitaan kirjoihin juurikin näin, rehellisesti ja silottelematta, epätoivoineen ja onnistumisen hetkineen.

 

Enkä minä vieläkään ole toivoani heittänyt itseni suhteen, päinvastoin; tunnen kuinka kaikki lähipäivistä saamani tieto ja tuki vahvistaa ymmärrystäni kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista sekä sen tavoittelusta ja merityksestä. Olen onnellinen siitä, että olen lähtenyt mukaan tähän ryhmään, sillä huomaan, kuinka tärkeää minulle juuri tässä hetkessä on se, että matkakumppaneinani on osaavia valmentajia sekä muita ryhmän jäseniä.

 

 

En tehnyt taannoin uuden vuoden lupauksia, mutta toiveeni kuluvalle vuodelle kuuluvat näin:

 

Olkoon vuosi 2017 minun onnen vuoteni. Löytyköön onni yhteisestä ajasta ja hetkistä tärkeiden ihmisten parissa, itsensä haastamisesta ja voittamisesta, yllätyksistä ja yllättymisestä, ilosta ja sen jakamisesta, sekä itsestä ja rakkaista huolehtimisesta.

 

 

 

– Satu