Joulu mielessä
Eilen ostettujen ekojen joululahjojen kunniaksi joulufiilistely postaus!
Ma nimittain rakastan rakastan rakastan joulua! Mun lapsuudenjoulut olivat suorastaan taianomaisia. Mutsilla oli tapana pistaa suunilleen koko sisustus uusiksi, oli joulumattoja, jouluverhoja ja ties mita viela, joskus kun meni illalla nukkumaan niin yon aikana koti oli muuttunut joulumaaksi, tonttuja killui siella taalla, kynttilanvaloa, jouluisia kukka-asetelmia ja joulunalusviikoilla keittiosta tulvi saannollisesti mita huumavampia tuoksuja.
Aattona sitten kaunis kattaus, hyvaa ruokaa, joulupukki ja paljon lahjoja, iltakavely hautausmaalle ja sen jalkeen rentoa yhdessaoloa lautapelien aarella tai hiljaisia hetkia suklaarasian, viinilasin ja joululahjakirjan kanssa. Ah autuutta.
Lapsena joulupaiva meni yopaitasillaan uusilla leluilla leikkiessa, mutta nyt aikuisina juhlat vaan paranee ja paisuu joulupaivaa kohden, silla silloin me kaikki sisarukset perheinemme ja muutama lahiystava kokoonnumme saman poydan aareen, eika ole ihan harvinaista etta ilonpito jatkuu pikkutunneille kun koko klaani on kasassa. Muistelen edelleen lammolla erasta joulupaivaa jolloin poltimme kuubalaisia sikareita ja tanssimme salsaa aamuneljaan.
Mun oman pikkuperheeni joulukausi starttaa marraskuun lopulla Lontoon Suomalaisen merimieskirkon myyjaisista. Sinne mennaan juomaan vuoden ekat glogit, tapaamaan kavereita ja ostamaan niita jouluherkkuja joita en itse osaa, jaksa tai viitsi valmistaa. Viimeistaan itsenaisyyspaivana me haetaan joulukuusi ja ma alan kyynelehtia Finlandian ja Sylvian joululaulun tahtiin, illat kirjoitellaan joulukortteja, paketoidaan lahjoja ja tavataan ystavia jouluisissa tunnelmissa. Ekasta adventista loppiaiseen meilla ei juuri muu soi kuin joulumusiikki joko jouluradiosta tai levylta.
Tana jouluna me ollaan menossa pitkasta aikaa jouluksi Suomeen, ekaa kertaa sen jalkeen kun vanhempani muuttivat pois lapsuudenkodistani joten mua vahan jannittaa tuntuuko joulu enaa joululta, mutta uskoisin etta aitini laittama joulu on ihan yhta taianomainen paikasta riippumatta.
Me saavutaan vasta myohaan aatonaattoiltana joten aattona saadaan herata sahramipullan tuoksuun ja istua aamupuurolle perheen kanssa, ihanaa! Yhden ikioman jouluperinteeni missaan myohaisen lennon takia, mulla on nimittain tapana istua aatonaattoiltana keittion poydan aaressa ja paketoida lahjoja liukuhihnaperiaatteella (mutsi jattaa mulle aina kaikki mahdolliset lahjat paketoitavaksi) pitaen samalla seuraa kokkailevalle aidille, siina tulee aina juteltua niin syntyja syvia kuin pinnallista homppaakin, siemailtua hieman glogia ja koemaisteltua aidin kokkailuja, ainoa hetki vuodessa jolloin kummallakaan ei ole kiire minnekaan muualle ja se on siksikin niin ihanaa.
Viime joulu oli Tirppiaisen ensimmainen, me juhlittiin aattoa suomihenkisesti kotona Lontoossa ja sitten joulupaivan aamuna riisipuuron jalkeen huristeltiin 150 kilometrin matka anoppilaan. Ma sairastuin matkalla kamalaan vatsatautiin ja missasin siten suurimman osan lapseni ensimmaisesta joulusta, mutta niin missasi tonttunenkin, silla se sammui joulupoytaan kuten kuvasta nakyy.
Ylimmassa kuvassa Selfridges tavaratalon jouluvaloja