Jo otsikko kuulostaa niin tylsalta etta  itseanikin haukotuttaa.

Kotiaitiys ja arki lienevat kaksi epaseksikkainta sanaa ikina, mutta onneksi siita huolimatta arki kotona lapsen kanssa on useimmiten kivaa. Paivat menevat tosi nopeasti enka ensimmaiseen vuoteen kaivannut toihin hetkeakaan, se yllatti itsenkin silla en ole koskaan kuvitellut haluavani olla kotirouva. 

Kun lukion jalkeen suunnittelin au pairiksi lahtemista aitini pudotti mut maanpinnalle toteamalla etta: ”Et pida lapsista, et osaa laittaa ruokaa ja vihaat siivoamista, mitas jos miettisit viela” No mina mietin enka lahtenyt silla oikeassahan aiti oli. Vihaan edelleen siivoamista, en ole erityisen lapsirakas ja kokkinakin olen parhaimillaankin vain keskinkertainen ja nekin vahaiset taidot olen oppinut vasta kolmenkympin jalkeen. Siksi olenkin yllattynyt kuinka kivaa kotiaiteily ja -rouvailu on ollut. Asiaa tietenkin auttaa etta saan olla maailman hauskimman ja ihanimman pienen tyypin aiti ja asua rakastamassani kaupungissa jossa ei tekemisesta ole koskaan pulaa.

Mies hoitaa lapsen aamutoimet noin kuutena aamuna viikossa, isa ja poika tuovat mulle kupillisen teeta sankyyn ja antavat mun herailla rauhassa, yleensa nousen siina puoli kahdeksan pintaan, kayn suihkussa ja sitten miehen lahdettya toihin syon Tirppiaisen kanssa yhdessa aamiaisen. Puuroa, weetabixia, banaanipannukakkuja, paahtoleipaa, hedelmia, jogurttia… mita milloinkin, kunhan mina syon samaa kuin lapsi silla muuten poika saa annoskateusraivarit. Aamiaisen jalkeen useimmiten lahdetaan jonnekin.

Taalla on hirmu paljon kaikenlaista ilmaista aiti-vauva/taapero toimintaa, joten kotiin ei tosiaan tarvitse jaada kokottamaan ellei halua. Me kaydaan 1-2 leikkiryhmassa tms viikottain, ulkoillaan paivittain ja ainakin kerran viikossa treffataan kavereita jossain pain kaupunkia. Me tykataan myos kayda museoissa, kesalla Victoria ja Albert-museon sisapihan kahluuallas oli iso hitti, tiedemuseossa on puuhaa ihan pienillekin ja ollaan me kayty luonnontieteellisessakin katsomassa dinosauruksia mutta siita saadaan enemman irti parin vuoden paasta. 

Me ollaan myos tosi onnekkaita puistojen suhteen, talomme takana on rauhallinen viheralue jossa on tenniskentta  ja paljon nurtsia jolla temmeltaa tai loikoilla kesalla auringosta nauttien. Kadun toisella puolella on kaunis vanha hautausmaa jossa on mukava kavella, bongailla oravia ja harjoitella rappusten kiipeamista. Lahimpaan leikkipuistoon kavelee minuutissa, alle vartin matkan paasta loytyy kolme leikkipuistoa lisaa. vahan pidemmalla on sitten ihanat Battersea Park, Hyde Park ja Bishop’s Park, kaikissa tulee hengailtua saannollisesti.

Jos ei treffata kavereita niin me palataan kotiin lounaalle ja sen jalkeen poika ottaa paikkarit. Joskus torkahdan itsekin hetkeksi ihana tuhiseva lapsi kainalossa, mutta yleensa tuhlaan kallisarvoisesta omasta ajasta noin vartin kotihommiin ennenkuin keskityn nauttimaan omasta ajasta.

Iltapaivalla joko ulkoillaan tai leikitaan kotona tai mennaan lapsiystavalliseen lahikahvilaan hengailemaan.

Illtaisin mies hoitaa lahes poikkeuksetta pojan iltatoimet ja ma saatan lahtea salille silla aikaa. Tyypin mentya nukkumaan noin puoli kasilta me syodaan illallista aikuisten kesken ja vaihdetaan paivan kuulumiset. Silloin kun poika oli ihan pieni (alle 6kk) me kaytiin usein iltaisin ulkona syomassa. Lapsi nukkui tyytyvaisena vaunuissaan oli ymparilla millainen haly tahansa. Nykyaan tyyppi ei enaa vaunuissa nuku joten ravintolaillalliset ovat todella harvinaista herkkua meidan perheessa.

Viikonloppuisin kaydaan torilla, treffataan kavereita ja vietetaan perheaikaa. Otan itselleni ainakin yhden iltavapaan ja yhden viikonloppuisen iltapaivavapaan aidin hommista joka viikko. Silloin tapaan kavereita tai nautin omasta seurastani tehden mita milloinkin, kunhan tekeminen on jotain ihan vaan mua varten eika millaan tavalla liity aitiyteen.