Chihuahuat

Ensimmäinen koirani

Ajattelin kertoa hieman omista chihuahuoista, joista ensimmäinen on nimeltään Siru. Siru tuli pentuna meidän talouteen vuonna 2009. Muistan vieläkin, kun äiti ojensi minulle koiran pennun, joka oli peittoon käärittynä. Se oli niin pieni ja pelokas. Uusi talo jännitti ja automatkakin oli varmasti ollut pelottava kokemus. Sirulle annettiin ruokaa ja juomaa. Ei se oikein uskaltanut syödä. Illalla sitten käärin sen pyyhkeeseen ja istuin sohvalla nyytti sylissä. Pian se jo nukahti syliin, ja oli rennosti. Yön se nukkui omassa häkissä. Kyllä se sitten pikkuhiljaa alkoi kaipaamaan läheisyyttä ja itki yöllä. Menin pitämään sille seuraa ja taisin ottaa sen viereeni nukkumaan, jottei sillä olisi yksinäistä.

Meillä oli jo ennestään kissoja, joten uusi tulokas tuli hyvin toimeen näiden viiksiotusten kanssa. Ulkona se hieman jahtasikin kissoja, ja välillä haukkui näille mutta pian kaikki olivat hyviä ystäviä ja ei chihu enää pelännyt isoja kissoja. Meillä oli alkuun pieni ulkotarha nurmikolla, jotta Siru voisi juosta ja haistella rauhassa. Metsässä käytiin myös vapaana juoksemassa. Kissat usein seurasi meitä metsään omasta tahdostaan. Oli helppoa mennä omalta pihalta vieressä olevaam metsään, jossa oli kivoja polkuja ja sammalpohjaa. Koiran oli hyvä kirmata siellä. Illasta sitten väsyttikin aika paljon.

Pieni Siru 2009.

Toinen chihu

Muistan, että 2009 talvella äiti hankki toisen chihuahuan meille, joka oli kennelinimeltään Mona. Nimesin hänet kuitenkin Naomiksi, ja lempinimeksi tulikin Namu. Namu on väriltään valkoinen. En ollut yhtään tietoinen siitä, että meille tulisi toinen chihuahua, joten kun Namu tuotiin minulle syliin, aloin onnestani itkemään. Hän oli niin kaunis ja pieni. Se oli jotenkin niin ihana yllätys, että menin sanattomaksi. Namu sai olla nyt Sirulle uusi siskokaveri ja hyvin ne tulivatkin toimeen nuorina.

Siru ja Namu 2009.

Pentusuunnitelmia 2010

Siru alkoi olla vanhempia ja  ajateltiin teettää sille ensimmäiset pennut. Sirun sulhanen oli vaalea chihu nimeltään PutPut. Siru tiinehtyi ja alkoikin jännä odotusvaihe. Sirun maha alkoi kasvaa. Heinäkuussa alkoi synnytys. Ensimmäiset merkit olivat, kun Siru alkoi tekemään pesää pyyhkeisiin ja kaivamaan alustaa. Paljon pyörimistä ja läähätystä. En muista kuinka pitkään synnytyksessä meni mutta ensimmäinen pentu oli suurikokoinan naaraas, sitten tuli kaksi valkomustaa naaraspentua ja lopulta hyvin pienikokoinen tumma naaras. Harmillisesti tällä pienellä naaraalla oli huonosti kehittynyt etujalka. Synnytys meni hyvin ja nopeasti lopulta, Siru voi hyvin ponnisteluiden jälkeen ja pentujen hoivaaminen alkoi heti. Pienimmällä pennulla todettiin sivuääniä sydämessä. Se oli heikoin muihin pentuihin verrattuna, ja sitä koitettiin avustaa kaikin mahdollisin keinoin. Lopulta eräänä päivään se löytyi kuolleena pesästä. Sille elämä ei ollut armollinen, vaikka kuinka sitä yritettiin auttaa.

Ensimmäinen pentu, Neela, oli kova juomaan maitoa. Päätimme jo, että se jäisi meille. Toiset kaksi tyttöpentua olivat hieman pienempiä kuin Neela. Toinen työtöistä, Nera, jäi myös meille, ja toinen työtöistä lähti isäkoiran talouteen. Pentujen silmät avautuivat 2 viikon jälkeen syntymästä ja sen jälkeen alkoi kävelyn opettelu.

Ensimmäiset Sirun pennut heinäkuussa 2010.

Pennut pääsivät jo melkein heti tassuttelemaan nurmelle, kun jalat kantoivat. Pennut tutkivat uteliaina ympäristöä. Niiden telmimistä oli hauskaa katsella. Ruokaakin tarjottiin ulkona ja vettä oli saatavilla. Joskus juomakipossakin uitiin.

Pennut ensimmäistä kertaa ulkona 13.07.2010. Vasemmalta oikealla Nera, Nelli ja Neela.

Aikuiset koirat ja pennut telmivät yhdessä. Namu toimi mummona pennuille ja näytti välillä kaapin paikan niille. Luita oli mukavaa näkertää ja välillä sohvaakin… Metsässä käytettiin chihuja usein juoksuttamassa ja sitten pihallakin telmittiin. Piti välillä paimentaa koiria, jottei ne menisi hevosaitauksiin tai juosseet tielle. Neela on aika itsepäinen, joten hänestä on kiva aina juosta naapuriin, jos ei pysynyt lähellä. Toiset koirat osasivat pysytellä lähellä omistajaa. Kotona chihut tähystivät usein sohvan päältä ulos, jos joku koiranulkoiluttaja olisi ohittanut talon.

Chihut joulukuussa 2010.

Namun pojat 2012

Namulla teetettiin pennut seuraavaksi. 2012 kesäkuun alussa pentujen oli aika tulla maailmaan. Synnytyksessä oli kuitenkin jotain ongelmaa, joten pennut tulivat maailmaan sektion avulla. Neljä poikaa syntyi terveinä. Namu osasi hyvin hoitaa pentujaan ja Sirukin välillä kävi valeimettämässä pentuja.

Namun neljä poikaa.

Kun pennut kasvoivat, niiden väritys alkoi hahmottua. Kaksi oli väriltään kellertävän ruskeita, ja toiset kaksi vaaleampia. Pojat olivat hyvin riehuvia yhdessä. Kovasti kisasivat ja haastoivat toisiaan. Hieman purtiin korvia ja hypittijn häkkissä ruoka-astioihin. Sai sitä häkkiä usein jätöksistä siivotakin. Matollekin osasivat pissata…

Pojat siestalla. Pentu nimeltään Roy oikealla yläkulmassa.

Yksi Namun pennuista aiottiin pitää, ja sain valita kuka otetaan. Poikien nimet olivat Joy, Roy, Max ja viimeistä en enää muista nimeltään… Joy, Max ja kolmas poika myytiin uusiin koteihinsa. Roy jäi meille.

Tässä Namu opetti Roylle hieman painia elokuussa 2012.

Talvella koko koiralaumamme kirmaili usein ulkona ja säntäili tien reunasta toiseen etsimään uusia hajuja ja merkkejä. Liukas sää aiheutti Roylle tapaturman. Roy liukastui ja ilmeisesti jokin nivel vaurioitui kaatuessa. Roy oli toipilaana jonkin aikaa. No toivuttuaan Roy oli taas iloinen itsensä mutta vinompi. Talvella koirat nauttivat takkatulen lämmöstä.

Marraskuu 2012.
Lumiriemua.

Sirun pojat 2013

Sirulle teetettiin toiset pennut, joiden isänä oli nyt Namun poika Joy. Heinäkuussa 2013 kaksi poikaa syntyi. Nimesin ne Liro ja Luca. Liro jäi meille ja sai uudenlaisen nimen ”Nisto Neipas”. Luca lähti luovutusikäisenä uuteen kotiin. Namu osallistu myös pentujen kasvattamiseen välillä. Välillä muiluutettiin pentuja ja opetettiin painimaan.

30.07.2013.
Luca ja Liro 04.08.2013.
Sarabi-kissa mietti mikä rääpäle tämä on. Onko se ruokaa, mitä tälle pitää tehdä? 20.08.2013.

Koirat ja kissat tulivat edelleen hyvi toimeen. Ei ollut minkäänlaisia tappeluita, koirat saattoovat välillä kisaa jahdata, jos innostuivat. Samasta ruokakupistakin ne söivät, välillä kissa antoi käpälää, jotta koira pysyisi hieman kauempana. Koirat osasivat pitää etäisyyden hyvin.

Pentu nukkui missä sattui.
Tanssitaidot Sirulta peritty. 13.09.2013.

Syksyisin koiralauma lähti mukaan sieneen. Koirat saivat juosta jälleen niin paljon kuin halusivat. Ryhmänä ne kirmasivat toinen toistaan seuraten. Illasta uni maistui hyvin.

Nisto Neipas syksy 2013.
Siru ja Nisto.
Koiruudet Siru, Nera, Roy, Namu ja Nisto 2014 tammikuu.

Roylla ja Nistolla oli hieman valtapeliä tai toisin sanoen Roy oli ärhentelijä Nistolle. Nisto taas ei osannut älytä poissa Royn nenän edestä, vaan meni aina mielistelemään Royta. Naisille Roy ei ärhennellyt. Sirulla ja Namullakin alkoi valtapeli, sitten Neelalla ja Neralla. Ihmeellinen palapeli, koska tässä oli tietyt parit, jotka näytti hammasta toisilleen.

Nisto käyttäytyy aika pelokkaasti vieraita ihmisiä kohtaan mutta muut koirat haukahtavat sen pari haukkua, ja sitten ollaankin jo kavereita.

Tässä video chihuista ja kissoista

Sirun kolmannet pennut 2014

Sirulle teetettiin vielä yhdet pennut, ja kolme pentua syntyi elokuussa 2014. Kaksi tyttöä ja yksi poika. Pennut nimettiin Alva, Ilona ja Sisu. Alva muutti luovutusikäisenä Joyn/Ilon luo, Sisu lähti uuteen kotiin ja Ilona jäi meille. Alva sai uudessa kodissa nimekseen Nana.

Siru pesässä Sisun, Ilonan ja Alvan kanssa.
Siru varmisti aina, että pennulla oli kaikki hyvin.
Mukkelis makkelis.

Riemulla ei ollut rajaa. Ulkona oli kivaa hyppiä ja kirmata. Siru paimensi pentuja ja opetti niitä leikkimään kunnolla. Muut koiratkin leikkivät pentujen kanssa. Joku välillä komensi urakalla. Kesä on ollut jokaiselle chihulle täyttä iloa ja riemua.

Ilo Nanan kanssa 30.07.2014.
Niston ihme ilme.
Koko kööri 07.04.2014. Vasemmalta oikealle: Namu, Siru, Neela, Roy, Nera, Nisto ja Ilo.
Siru 25.04.2015.

Sirun kuolema 2016

Tapahtui pian asia mitä en osannut odottaakaan. Olin torkkumassa Sirun kanssa, kunnes yhtäkkiä Siru alkoi sätkiä. Säikähdin, ja asetin Sirun lattialle matolle. Soitin äkkiä kertoakseni tapahtumasta hädissäni. Hain äkkiä jotain pehmeää Sirun alle, jottei se hakkaisi päätään lattiaan. Jokin kohtaus oli meneillään ja koitin pitää Sirua paikoillaan siihen asti, kunnes apua tulisi. Kohtauksen takia Siru puri kieltään, joten asetin sormet sen hampaiden väliin, jottei se satuttaisi itseään. Kovaa se puri jopa minun sormea, mutta en antanut sen itseäni häiritä. Koitin kaikin keinoin auttaa, vaikken voinut mitään asialle.

Pian äiti tuli töistä ja vei Sirun eläinlääkäriin. Minulla oli englannin kirjotukset heti seuraavana aamuna, joten oli todella kurjaa mennä ylipäätään kouluun,koska oma eläin kärsi. En tiennyt yhtään mitä Sirulle kävi sillä aikaa, kun olin kirjoituksissa. Kotiin päästyä Siru oli jo lopetettu. Ei ollut kuulema enää mitään tehtävissä. Kohtaus oli ollut ilmeisesti sydäninfarkti ja kohtauksen jälkeen Siru oli ollut eloton. Ei ollut reagoinut enää mihinkään, mitä sen ympärillä oli tapahtunut.Tämä oli kova isku minulle.Tuntui,että maailma kaatui päälle. Yhteinen taival oli päättynyt. Siru haudattiin takapihalle, jossa se oli saanut juosta monet vuodet.

Sirun muistovideo

Sirun kuolemasta on nyt kulunut jo yli neljä vuotta mutta silti se riipii vielä sydäntä. Nimipäivää vietettiin 30.09.2020.
Kaikesta surusta huolimatta Yo-lakki tuli ja Ilona juhlisti mukana 2016.

Koirien kuolemat

Koiran tai minkä tahansa rakkaan lemmikin kuolema on aina todella vaikea tilanne. Vaikka olisi kokenut monia eläinten kuolemia, niin silti ne satuttaa paljon.

Roy piti lopettaa 2016 kesällä, koska se oli puhkonut toisen silmänsä aitauksessa. Ei haluttu sen enää kärsivän, koska muutenkin sen jalassa oli ongelmaa, joten puolijalkainen ja puolisokeana ei haluttu sen elävän. Itse en ollut lopettamista kokemassa, koska olin muuttanut jo toiseen paikkakuntaan. Roy haudattiin lähelle Sirun hautaa. Royn hautaan meni sammakkopehmolelu mukaan. Nera sai talvella 2017 samanlaisen kohtauksen kuin Sirukin. En ollut paikalla silloin,koska olin muualla opiskelemassa. Nera haudattiin myös takapihalle. Maa ei ollut ehtinyt jäätyä alkutalvesta, joten hauta saatiin kaivettua. Tein näiden kolmen poismenosta muistomaalauksen opintojeni alussa. Tämä oli myös joululahja äidilleni.

Muistomaalaus Sirusta, Roysta ja Nerasta 2017.

Koiria näkee nyt harvoin

Opintojen takia ja eri paikkakunnalla asuminen on harvinaistanut nyt koirieni näkemisen. Kotona ovat nyt Neela, Namu, Ilona ja Nisto. Kerran kuussa saatan käydä kotopuolella tervehtimässä koiriani. Velvollisuudet ja muut asiat rajoittavat matkustelua edes sun takas. Ottaisin toki hoitoon koirat mutta nämä yksilöt eivät ole tottuneet kerrostaloasumiseen, eikä niitä voi yksin jättää. Koitan aina parhaani mukaan jokaista rapsuttaa ja paijata yhtäpaljon, kun olen kotopuolella käymässä.

Nisto 2018.
Neela ja Nisto.
Neela 2020.

 

05.04.2022 Päivitän hieman tätä kirjoitelmaa. On vuosi 2022 ja chihuja on kuvioissa Neela, Nisto ja Ilona. Namu jouduttiin lopettamaan 2021 vuoden loppupuolella sen huonon kunnon takia, joka johtui aivoihin kehittyneestä ongelmasta. Namun oli vaikeaa hallita kävelyään, se oli aggressiivinen toisia chihuja kohtaan, mikä johtui sairaudesta, johon ei loppujen lopuksi lääkkeet tuoneet helpotusta. Koirien sairauksia ei voi aina ennustaa ja yllättäen tulee hetki, kun ne joudutaan päästämään tuskistaan. Kaikki ei ole ikuista ja sen olen oppinut koirien ja muiden eläinten kanssa. Neela, ensimmäinen kasvattipentumme, kirmaa yhä hyvällä energialla. Vanhuutta ei pysty huomaamaan Neelasta, vaikka sen kasvojen karvat ovatkin jo todella valkoiset. Siskokset Nisto ja Ilona voivat hyvin.

Tätä kauta voi nähdä videon chihujen temmellyksestä 2020

Puheenaiheet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Elämäni otukset

Jo lapsuudesta asti minulle oli todella utelias asenne luontoa ja sen asukkaita kohtaan. Pihamaalta ja metsän reunalta etsiskelin milloin mitäkin otuksia. Joskus saatoin laittaa samaan purkkiin jokaisen elikon mitä löysin (Hyönteiset).

Liskot ja Sammakot oli minun juttuni

Perus sisiliskot ja sammakot, joita löytyi pihalta, loivat iloa päiviini lapsuudessa ja nykyäänkin. Kissat saattoivat usein kotona tuoda elävän liskon suussa kuistille, jolloin nappasin liskon suojaan käsiini. Vein elävät liskot aina takaisin metsän uumeniin. Joskus taas kissa oli ehtinyt liskot saaman hengiltä tai häntä oli jo pudonnut. Sammakoita ilmestyi sateella, ja silloin oli mahtavaa seurata niiden oleskelua. Niitäkin sai usein kuskata turvaan, jottei kissa sitä nappaa.

Teini-ikäisenä lemmikkimatelijat

Teininä ensimmäisiä lemmikkimatelijoita olivat 3 tuliliskoa ja kynsisammakot. Muistan kun yhdestä kynsisammakosta kasvoi melko suuri ja valkoinen yksilö. Tuliliskoja syötin pakastetuilla matokuutiolla.

Myöhemmin elämääni tuli myös kääpiöparta-agamoita 2 ja yksi iso parta-agama, joka kulki mukanani jonkin aikaa, kunnes annoin sille uuden kodin. Minulla oli myös Jemenin kameleontti vuoden mutta se sai kaikeksi harmikseen kasvaimen leukaan ja kuoli eräänä päivänä. Se oli todella musertavaa. Ylä-asteelta asti tähän päivään asti minulla on ollut viljakäärmenaaras.

Lukion jälkeen hankin kaksi leopardigekkoa. Toinen on vielä elossa mutta toinen piti lopettaa, koska sen käsi vaurioitui, jonka takia se ei enää pystynyt edes pääsemään juomakupille, joten päätin, että en anna sen elää vaikeaa elämää. Syytä en tiennyt käden vaurioitumiselle mutta voi olla, että käsi oli kehittynyt huonoon kuntoon ja kalkin syönti ei onnistunut. Nyt siis kanssani asustelee 9-vuotias Myrtti Eira-viljakäärme ja 4-vuotias Halla-gekko.

(Halla-gekon video)

Viljakäärme muni partenogeneettisesti

9-vuotias viljakäärmeeni muni yhtenä päivänä (22.5.2020) 2 munaa, ja olin aivan ihmeissäni. Olin häkeltynyt ja samalla iloinen. Rupesin heti tutkimaan netista asiaa, että voiko käärme tosiaan munia neitseellisesti. Totta on, että käärmeet voivat munia itsenäisesti mutta takuuta ei ole, että munista kuoriutuis yhtään mitään. Olin iloinen ja surullinen yhtäaikaa, koska hienoa oli, että sain kokea tällaisen kokemuksen mutta tiesin, että ei sieltä tule mitään elävää poikasta.

Otin kaksi munaa talteen rasiaan, jossa oli talouspapperia pohjalla, ja purkissa ilma-aukot. Kostutin sumutepullolla paperia ja asetin munat rasiaan. Pistin lämpömaton päälle terraarioon, ja asetin rasian terraarion hiekkaan. Nyt munat saivat lämpöä samalla, kun käärmekin sai nauttia päivittäisestä lämmöstään. Tutkailin kahta munaa pari päivää, välillä sumutin vettä mutta näytti siltä, että käärmeen munat alkoivat vain ”lytistyä” kasaan. Munat olivat väriltään myös kellertävät, eivätkä valkoiset, kuten käärmeen munien pitäisi olla. Totesin,että turha näitä säilyttää.

29.5.2020 Myrtti Eira pyöräytti 8 munaa, joista 6 oli kellertäviä ja 2 valkoisia ja isoja! Tämä tuotti minulle taas toivoa yrittää seurata, jos sieltä nyt syntyisi jotain. 2 viikon ajan seurasin munien oloa terraariossa. Tällä kertaa Myrtti ei antanut edes mahdollisuutta tulla lähelle. Nyt Myrtin äidinvaistot olivat täysillä, koska se oli kääriytynyt munien ympärille. 2-3 viikkoon käärme ei suostunut liikkumaan, syömään tai edes juomaan. Sumutin käärmeen nahkalle vettä, jolloin tämä havahtui juomaan nahkalla olevat vesipisarat. Sillä oli todella kova jano. No kolmessa viikossa munat ilmeisesti kuivuivat sisältä ja lytistyivät… Eli elävää ei olisi syntynytkään, koska sisällä ei ollut mitään muuta kuin nestettä.

Kuusi munaa keskellä, kaksi takana.

Kun Myrtti oli vetäytynyt hieman kauemmas munista, keräsin munat rasiaan ja heitin pois. Nyt kokeilin syöttää käärmettä, ja kyllä muuten hiiri maistui! Tällä kertaa Myrtti ei miettinyt pitkään. Olin helpottuntu, että käärme söi, koska olin itse aika stressaantunut, koska käärme ei ollut syönyt 3 viikkoon, mutta luin netistä, että näin keväisin aikuinen käärme voi muutenkin paastota jopa 2 kk. Tämän jälkeen Myrtin terraarioon ilmeistyi vielä 1 muna. Nyt Myrtti ei ollut enää aggressiivinen ja se liikuskeli normaalisti terraariossa, kuten ennenkin.

Minulla ei ollut koskaan aikomusta lisäännyttää käärmettä, joten en alkuun edes tiennyt käärmeeni sukupuolta, kuin vasta nytten. Olin kuitenkin aina ajatellut hänen olevan naaras, se oli minun tuntemukseni.

https://ka-photos.tumblr.com/ (Tässä osoite valokuvasivulleni, josta löytyy liskon ja käärmeen kuvia.)

Leopardigekko omistaa kissanpiirteet

Leopradigekolle on ominaista, että se hyökätessään ruokaeläintä kohden pyristelee häntäänsä, tekee tarpeensa yhteen tiettyyn paikkaan, puhdistaa itseään kielellään ja notkistaa selkänsä, jos sitä koskettaa tai se haluaa vaikuttaa isolta uhkaavassa tilanteessa. Gekko on utelias luonteeltaan, tykkää kiipeillä puissa, käsivarsilla sekä pinkoo laajalla alueella minkä ehtii. Gekko pitää myös hämärästä, piilopaikoista ja lämmöstä. Kosteutta se tarvitsee nahanluontiin.

Oma gekkoni on tempperamentiltaan hyvin äkkipikainen ja utelias. Kosketuksesta se ei niinkään välitä mutta, jos sormella silität sitä päälaelta, se sulkee silmät ja nauttii hetken kevyestä silityksestä. Joskus se tykkää, että hännän tyvestä silittää, jolloin se hieman koukistaa häntääkin ylös. Joskus taas kaulan altakin saa silittää. Nopeista liikkeitä se ei pidä eli pitää tehdä kosketus niin, että se on jo valmiiksi tietoinen tapahtumasta. Yllätyksiä ei saa tulla, silloin hännällä lyödään sormeen ja pingotaan pakoon.

Gekko peuran kallon päällä.

Gekko tunnistaa usein sen, että sanon sille kimeällä äänellä ”Gekkoo”. Olen sen koko elämän ajan hokenut usein ”gekkoo”sanaa, ja usein se saattaa äänen kuulessa nostaa pään ja katsoa minua, kun olen terraarion yläpuolella puhumassa sille. Se siis reagoi tiettyyn ääneen. Ilmeisesti ehdollistunut tähän sanaan ja äänensävyyn. Usein ruokkiessani sanon ”gekkoo” ja se tajuaa, että nyt on ruoka-aika. Voi olla myös, että pelkkä ilmaantuminen terraarion lähelle kertoo sille, että nyt on ruokaa saatavilla.

Jauhomadot ovat gekon ykkösruoka mutta välillä se on saanut myös eläviä sirkkoja. Joskus kesällä pyydystin sille heinäpellolta haavilla villejä heiäsirkkoja useita kymmeniä. Laitoin sirkat isoon boxiin, jossa niillä oli ruokaa ja vettä sumutettuna. Öisin sirkat sirittivät ja siritystä oli kiva kuunnella.

Gekko luolansuulla.

Lemmikkimatelijoiden ulkoiluttaminen

Aina loppukeväästä tai alkukesästä olen käyttänyt käärmettä ja gekkoa ulkona nurmikolla. Olen ajatellut, että niiden on hyvä saada vähän luontaista ympäristöä kokemuksiinsa. Gekko vaikuttaa usein stressaantuvan ulkoilusta, joten sen käyttäminen on vähäisempää ulkona kuin käärmee. Käärme tykkää taas mennä ja tutkia ympäristö, se ei siis jähmety paikoilleen. Sisällä gekko vaikuttaa viihtyvän enemmän, jos sen esim. laittaa lattialle juoksemaan tai sängyn päälle. Se tutkii ympäristöä paljon rauhallisemmin, kuin ulkona nurmella.

Kannattaa ulkona ottaa huomioon, että ei tuulisi liikaa ja olisi lämmin sää, jottei lemmikille tule kylmä. Pitää myös varmistaa, että maasto ole liian likainen tai kostea. Olisi myös hyvä, että ympäristössä ei ole liikaa melua.

Myrtti Eira.

Sammakot luonnossa 2020

Olen nyt keväällä törmännyt 3 sammakkoon pitkästä aikaa moneen vuoteen. Sammakoihin törmäsin polulla, jonka kautta menen kuntosalille. Kohtaamisten aikaan on aina satanut ja ollut pimeää. Tietysti silloin sammakot ilmaantuvat esiin. Kaksi ensimmäistä kertaa ovat olleet kylmiä, joilloin sammakot eivät ole ollenkaan liikkuneet, ja vaarana on ollut se, että liiskaan ne kävellessäni. Onneksi on ollut kännykän taskulamppu päällä. Keskellä polkua oleskelevat sammakot on siirretty sivummalle, ettei niille käy mitään. Kohmeiset yksilöt eivät ole ollenkaan pistäneet vastaan, joten siirtäminen on onnistunut hyvin. Kolmas sammakko oli nauttinut lämpimästä ja sateisesta illasta, joten se osasi loikkia syrjään. Muutama rupikonna on kohdattu vuosi sitten mökillä ja retkeillessä Lapissa. Pieniä sammakoita on nähty joen varsilla.

Koska asustelen vielä kaupunkialueella, sammakoiden kohtaaminen on tuonut iloa, koska en ole niitä pitkään aikaan nähnyt. Aiemmin kotona, lähellä luontoa asuminen on mahdollistanut sen, että sammakoita näkee enemmän. Sammakot ovat olleet lajiltaan joko viita-tai ruskosammakoita. En osaa sanoa kumpia ne ovat. Ruskosammakko isompi viitasammakkoon verrattuna ja kuono on tylppä, pyöreä ja jyrkkä. Viitasammakon kuono on terävä. Oletettavasti tämä sammakko on sitten ruskosammakko kuonon perusteella.

Kevään ensimmäinen sammakko polulla.

Miksi sammakot kiehtovat?

Ehkä siksi, että olen kasvanut luonnon ja eläinten ympäröivänä. Ne vain ovat alusta asti kiinnostaneet ja kiehtoneet. Hauskoja eläimiä, joita harvoin näkee. Pentuna olen pyörinyt mullassa ja mudassa, joten eläinten kanssa oleminen on luonnollista.

Vaaleahko sammakko.

Tässä nyt lyhyehkö selitys matelija- ja sammakkokokemuksista kuvineen. Lisää kerrottavaa tulee varmasti myöhemmin.

Puheenaiheet Oma elämä Hyvä olo Suosittelen