Elämäni otukset

Jo lapsuudesta asti minulle oli todella utelias asenne luontoa ja sen asukkaita kohtaan. Pihamaalta ja metsän reunalta etsiskelin milloin mitäkin otuksia. Joskus saatoin laittaa samaan purkkiin jokaisen elikon mitä löysin (Hyönteiset).

Liskot ja Sammakot oli minun juttuni

Perus sisiliskot ja sammakot, joita löytyi pihalta, loivat iloa päiviini lapsuudessa ja nykyäänkin. Kissat saattoivat usein kotona tuoda elävän liskon suussa kuistille, jolloin nappasin liskon suojaan käsiini. Vein elävät liskot aina takaisin metsän uumeniin. Joskus taas kissa oli ehtinyt liskot saaman hengiltä tai häntä oli jo pudonnut. Sammakoita ilmestyi sateella, ja silloin oli mahtavaa seurata niiden oleskelua. Niitäkin sai usein kuskata turvaan, jottei kissa sitä nappaa.

Teini-ikäisenä lemmikkimatelijat

Teininä ensimmäisiä lemmikkimatelijoita olivat 3 tuliliskoa ja kynsisammakot. Muistan kun yhdestä kynsisammakosta kasvoi melko suuri ja valkoinen yksilö. Tuliliskoja syötin pakastetuilla matokuutiolla.

Myöhemmin elämääni tuli myös kääpiöparta-agamoita 2 ja yksi iso parta-agama, joka kulki mukanani jonkin aikaa, kunnes annoin sille uuden kodin. Minulla oli myös Jemenin kameleontti vuoden mutta se sai kaikeksi harmikseen kasvaimen leukaan ja kuoli eräänä päivänä. Se oli todella musertavaa. Ylä-asteelta asti tähän päivään asti minulla on ollut viljakäärmenaaras.

Lukion jälkeen hankin kaksi leopardigekkoa. Toinen on vielä elossa mutta toinen piti lopettaa, koska sen käsi vaurioitui, jonka takia se ei enää pystynyt edes pääsemään juomakupille, joten päätin, että en anna sen elää vaikeaa elämää. Syytä en tiennyt käden vaurioitumiselle mutta voi olla, että käsi oli kehittynyt huonoon kuntoon ja kalkin syönti ei onnistunut. Nyt siis kanssani asustelee 9-vuotias Myrtti Eira-viljakäärme ja 4-vuotias Halla-gekko.

(Halla-gekon video)

Viljakäärme muni partenogeneettisesti

9-vuotias viljakäärmeeni muni yhtenä päivänä (22.5.2020) 2 munaa, ja olin aivan ihmeissäni. Olin häkeltynyt ja samalla iloinen. Rupesin heti tutkimaan netista asiaa, että voiko käärme tosiaan munia neitseellisesti. Totta on, että käärmeet voivat munia itsenäisesti mutta takuuta ei ole, että munista kuoriutuis yhtään mitään. Olin iloinen ja surullinen yhtäaikaa, koska hienoa oli, että sain kokea tällaisen kokemuksen mutta tiesin, että ei sieltä tule mitään elävää poikasta.

Otin kaksi munaa talteen rasiaan, jossa oli talouspapperia pohjalla, ja purkissa ilma-aukot. Kostutin sumutepullolla paperia ja asetin munat rasiaan. Pistin lämpömaton päälle terraarioon, ja asetin rasian terraarion hiekkaan. Nyt munat saivat lämpöä samalla, kun käärmekin sai nauttia päivittäisestä lämmöstään. Tutkailin kahta munaa pari päivää, välillä sumutin vettä mutta näytti siltä, että käärmeen munat alkoivat vain ”lytistyä” kasaan. Munat olivat väriltään myös kellertävät, eivätkä valkoiset, kuten käärmeen munien pitäisi olla. Totesin,että turha näitä säilyttää.

29.5.2020 Myrtti Eira pyöräytti 8 munaa, joista 6 oli kellertäviä ja 2 valkoisia ja isoja! Tämä tuotti minulle taas toivoa yrittää seurata, jos sieltä nyt syntyisi jotain. 2 viikon ajan seurasin munien oloa terraariossa. Tällä kertaa Myrtti ei antanut edes mahdollisuutta tulla lähelle. Nyt Myrtin äidinvaistot olivat täysillä, koska se oli kääriytynyt munien ympärille. 2-3 viikkoon käärme ei suostunut liikkumaan, syömään tai edes juomaan. Sumutin käärmeen nahkalle vettä, jolloin tämä havahtui juomaan nahkalla olevat vesipisarat. Sillä oli todella kova jano. No kolmessa viikossa munat ilmeisesti kuivuivat sisältä ja lytistyivät… Eli elävää ei olisi syntynytkään, koska sisällä ei ollut mitään muuta kuin nestettä.

Kun Myrtti oli vetäytynyt hieman kauemmas munista, keräsin munat rasiaan ja heitin pois. Nyt kokeilin syöttää käärmettä, ja kyllä muuten hiiri maistui! Tällä kertaa Myrtti ei miettinyt pitkään. Olin helpottuntu, että käärme söi, koska olin itse aika stressaantunut, koska käärme ei ollut syönyt 3 viikkoon, mutta luin netistä, että näin keväisin aikuinen käärme voi muutenkin paastota jopa 2 kk. Tämän jälkeen Myrtin terraarioon ilmeistyi vielä 1 muna. Nyt Myrtti ei ollut enää aggressiivinen ja se liikuskeli normaalisti terraariossa, kuten ennenkin.

Minulla ei ollut koskaan aikomusta lisäännyttää käärmettä, joten en alkuun edes tiennyt käärmeeni sukupuolta, kuin vasta nytten. Olin kuitenkin aina ajatellut hänen olevan naaras, se oli minun tuntemukseni.

https://ka-photos.tumblr.com/ (Tässä osoite valokuvasivulleni, josta löytyy liskon ja käärmeen kuvia.)

Leopardigekko omistaa kissanpiirteet

Leopradigekolle on ominaista, että se hyökätessään ruokaeläintä kohden pyristelee häntäänsä, tekee tarpeensa yhteen tiettyyn paikkaan, puhdistaa itseään kielellään ja notkistaa selkänsä, jos sitä koskettaa tai se haluaa vaikuttaa isolta uhkaavassa tilanteessa. Gekko on utelias luonteeltaan, tykkää kiipeillä puissa, käsivarsilla sekä pinkoo laajalla alueella minkä ehtii. Gekko pitää myös hämärästä, piilopaikoista ja lämmöstä. Kosteutta se tarvitsee nahanluontiin.

Oma gekkoni on tempperamentiltaan hyvin äkkipikainen ja utelias. Kosketuksesta se ei niinkään välitä mutta, jos sormella silität sitä päälaelta, se sulkee silmät ja nauttii hetken kevyestä silityksestä. Joskus se tykkää, että hännän tyvestä silittää, jolloin se hieman koukistaa häntääkin ylös. Joskus taas kaulan altakin saa silittää. Nopeista liikkeitä se ei pidä eli pitää tehdä kosketus niin, että se on jo valmiiksi tietoinen tapahtumasta. Yllätyksiä ei saa tulla, silloin hännällä lyödään sormeen ja pingotaan pakoon.

Gekko tunnistaa usein sen, että sanon sille kimeällä äänellä ”Gekkoo”. Olen sen koko elämän ajan hokenut usein ”gekkoo”sanaa, ja usein se saattaa äänen kuulessa nostaa pään ja katsoa minua, kun olen terraarion yläpuolella puhumassa sille. Se siis reagoi tiettyyn ääneen. Ilmeisesti ehdollistunut tähän sanaan ja äänensävyyn. Usein ruokkiessani sanon ”gekkoo” ja se tajuaa, että nyt on ruoka-aika. Voi olla myös, että pelkkä ilmaantuminen terraarion lähelle kertoo sille, että nyt on ruokaa saatavilla.

Jauhomadot ovat gekon ykkösruoka mutta välillä se on saanut myös eläviä sirkkoja. Joskus kesällä pyydystin sille heinäpellolta haavilla villejä heiäsirkkoja useita kymmeniä. Laitoin sirkat isoon boxiin, jossa niillä oli ruokaa ja vettä sumutettuna. Öisin sirkat sirittivät ja siritystä oli kiva kuunnella.

Lemmikkimatelijoiden ulkoiluttaminen

Aina loppukeväästä tai alkukesästä olen käyttänyt käärmettä ja gekkoa ulkona nurmikolla. Olen ajatellut, että niiden on hyvä saada vähän luontaista ympäristöä kokemuksiinsa. Gekko vaikuttaa usein stressaantuvan ulkoilusta, joten sen käyttäminen on vähäisempää ulkona kuin käärmee. Käärme tykkää taas mennä ja tutkia ympäristö, se ei siis jähmety paikoilleen. Sisällä gekko vaikuttaa viihtyvän enemmän, jos sen esim. laittaa lattialle juoksemaan tai sängyn päälle. Se tutkii ympäristöä paljon rauhallisemmin, kuin ulkona nurmella.

Kannattaa ulkona ottaa huomioon, että ei tuulisi liikaa ja olisi lämmin sää, jottei lemmikille tule kylmä. Pitää myös varmistaa, että maasto ole liian likainen tai kostea. Olisi myös hyvä, että ympäristössä ei ole liikaa melua.

Sammakot luonnossa 2020

Olen nyt keväällä törmännyt 3 sammakkoon pitkästä aikaa moneen vuoteen. Sammakoihin törmäsin polulla, jonka kautta menen kuntosalille. Kohtaamisten aikaan on aina satanut ja ollut pimeää. Tietysti silloin sammakot ilmaantuvat esiin. Kaksi ensimmäistä kertaa ovat olleet kylmiä, joilloin sammakot eivät ole ollenkaan liikkuneet, ja vaarana on ollut se, että liiskaan ne kävellessäni. Onneksi on ollut kännykän taskulamppu päällä. Keskellä polkua oleskelevat sammakot on siirretty sivummalle, ettei niille käy mitään. Kohmeiset yksilöt eivät ole ollenkaan pistäneet vastaan, joten siirtäminen on onnistunut hyvin. Kolmas sammakko oli nauttinut lämpimästä ja sateisesta illasta, joten se osasi loikkia syrjään. Muutama rupikonna on kohdattu vuosi sitten mökillä ja retkeillessä Lapissa. Pieniä sammakoita on nähty joen varsilla.

Koska asustelen vielä kaupunkialueella, sammakoiden kohtaaminen on tuonut iloa, koska en ole niitä pitkään aikaan nähnyt. Aiemmin kotona, lähellä luontoa asuminen on mahdollistanut sen, että sammakoita näkee enemmän. Sammakot ovat olleet lajiltaan joko viita-tai ruskosammakoita. En osaa sanoa kumpia ne ovat. Ruskosammakko isompi viitasammakkoon verrattuna ja kuono on tylppä, pyöreä ja jyrkkä. Viitasammakon kuono on terävä. Oletettavasti tämä sammakko on sitten ruskosammakko kuonon perusteella.

Miksi sammakot kiehtovat?

Ehkä siksi, että olen kasvanut luonnon ja eläinten ympäröivänä. Ne vain ovat alusta asti kiinnostaneet ja kiehtoneet. Hauskoja eläimiä, joita harvoin näkee. Pentuna olen pyörinyt mullassa ja mudassa, joten eläinten kanssa oleminen on luonnollista.

Tässä nyt lyhyehkö selitys matelija- ja sammakkokokemuksista kuvineen. Lisää kerrottavaa tulee varmasti myöhemmin.