Tyhjentävä vastaus

Miten sen nyt sanoisi… Se oli siinä. Näinhän tässä kävi. Kyllähän minä sen tiesin. Olisihan se pitänyt arvata. Niimpä tietysti. Loppu, finito, the end. Se siitä raskaudesta. Keskeytynyt keskenmeno. Niin siinä kävi. Huoh.

Eilen aamulla olin vielä toiveikas, mutta iltaa kohden oloni muuttui. En vain tuntenut enää olevani raskaana. Tissit aristavat kyllä, mutta muuten olo oli erilainen. Osasin siis valmistautua tämän päiväiseen ultraan, tietysti kaikesta huolimatta toivoin parasta. ”Valitettavasti näyttää siltä, että kyseessä on keskenmeno. Kasvua ei ole tapahtunut viime viikosta. Raskaus on keskeytynyt raskausviikolla 6+0”. Siinä sitä sitten maattiinn jalat levällään. Huuli ei väpättänyt. Itku ei tullut. ”Uudelle yrittämiselle ei ole estäitä, kunhan vain raskaushormoni on laskennut alle sadan. Ja koska tilanne on se, että tulit raskaaksi ja alkio oli kiinnitynyt oikeaan paikkaan, ei huhtikuuksi suunnitellulle leikkaukselle ole tarvetta – ainakaan tässä vaiheessa. Mikäli raskautuminen viivästyy, katsotaan tilanne uudelleen. Nämä ovat todella yleisiä, joka viides raskaus päättyy näin”. Viereisestä huoneesta sai tyhjennystä varten tarvittavat lääkkeet. Verikoe raskaushormonin määrittämiseksi kolmen viikon päähän. Kontrolliaika naistentautien polille puolen vuoden päähän. Kiitos ja näkemiin.

Miltä nyt tuntuu? Harmittaa ja surettaa. Huomenna olisi kuitenkin ollut jo rv 8+0 JOS kaikki olisi mennyt hyvin. Mutta ei mennyt, niin ei parane jäädä jossittelemaan. Itku ei ole tullut vieläkään, hammasta purren yritän selvitä tästä työpäivästä ja sitten lähden kotiin. Itku tulee varmasti siellä miehen halatessa. Noh, itku meinaa tulla jo sitä miettiessä. Pääpiireittäin kuitenkin olen asian kanssa ok, tai siis niin ok kuin asian kanssa voi olla. Tuo tyhjennys on vielä edessä, ja se rassaa mieltä tällä hetkellä ehkä eniten. Sen jälkeen ei auta muu kuin pysähtyä ja antaa itselleen sekä keholle aikaa valmistautua uusiin haasteisiin.

Kyllä tämä tästä.