Bed of Rosen

Kerta kaikkea pitää kokeilla, niin nyt on kokeiltu myös Rosen-terapiaa/menetelmää. Mielenkiintoista ja yllättävää, ovat ensimmäiset sanat jotka tulevat tästä kokemuksesta mieleen.

Kiinnostus kyseistä hoitomuotoa kohtaan alkoi eräästä selkävaivoja käsittelevästä kirjasta. Hoitodossa käsitellään jännittyneitä lihaksia sekä tätä kautta pyritään vapautumaan ”henkisistä lukoista”. Hoito sopii esim. lihasjännityksistä tai stressistä/masennuksesta kärsiville. Ja kerta selkävaivojen lisäksi tunnen henkisen tilani olevan jokseenkin epätasapainossa sekä lisäksi olen kiinnostunut vastaavanlaisesta itsensä tutkistelusta (=hömpästä), niin olin valmis kokeilemaan mitä Rosen-terapialla olisi tarjottavana minulle.

Minullahan on ollut huomattavaa alavireisyyttä viime viikkojen ajan. Tilanne tuntui kuitenkin tasoittuneen alkuviikon jälkeen, joten menin hyvällä ja reippaalla mielellä Rosen-terapeutin vastaanotolle. Olin lukenut jostain, että kyseistä hoitoa kutsutaan myös ”itkuterapiaksi” ja hyvän olon myötä epäilin, että tokkopa itse alan nyyhimään hoitopöydällä. Noh, arvatenkin, toisin kävi. Ensin tunnusteltiin koko keho ja etsittiin jännittyneimmät kohdat. Itselläni nämä löytyivät yläselän ja niska-hartia seudun kohdalta. Terapeutti kehoitti antaa ajatusten tulla mieleen ja hän esitti aina välillä joitain kysymyksiä, joihin sai vastata tai olla vastaamatta. Hän kertoi minun selkäni olevan selkeä ”taakankantajan selkä” ja hän kysyikin taakoistani. Pian huomasinkin koko yläselkäni tärisevän, kun annoin alitajunnassa muhineiden ajatusten tulla pintaan. Hierovien käsien alla huomasinkin jännityksen laukeavan vähitellen. Sen jälkeen käsiteltiin toista kohtaa, ja ajatuksiini tuli menneitä, ilmeisesti alitajunnassa edelleenkin vahvasti olevia asioita. Kyyneeleet ja itku tulivat tahtomattani, ja nämä kehoitettiinkin päästämään ulos. Kyyneleet tulivat silmiin vielä kolmannesta kohdasta hierottaessa. Hoidon jälkeen olo oli lähinnä hämmentynyt sekä pää oli täynnä ajatuksia. Ajatuksia joita ei ollut aiemmin uskaltanut sanoa ääneen sekä ajatuksia jotka oli kätkenyt syvälle sisimpäänsä.

Yhteenvetona hoidosta voisin sanoa, että kokemus oli ajatusmyrkystä huolimatta (tai juuri sen johdosta) positiivinen ja selkeyttävä. Nyt ehkä tiedostan paremmin mitkä asiat minua ovat painaneet. Annan myös luvan ajatuksilleni – ihan kaikenlaisille ajatuksille. Pallo jäi periaatteessa itselleni, nyt on oma valinta miten lähden käsittelemään pintaan nousseita ajatuksia ja muistoja, vai jätänkö ne ennalleen. Jotain kuitenkin meinaan tehdä, en mitään radikaalia, mutta ainakin haluan jakaa nämä pintaan nousseet ajatukset henkilön kanssa, joihin ajatukset ja muistot liittyivät. Ja kuuntelen itseäni, muuten minun ei ole hyvä olla.

Suosittelen!