Ja taas sama laulu…

Viime päivät olen ajatellut tulevani kipeäksi. Väsyttää, palelee ja tulee ajoittaisia pahanolon tunteita. Yhtäkkiä jostain mielen sopukoista lähti ajatus, hmmm… Raskausoireet… itseasiassa minua on myös närästänyt ja poltellut vatsaa viime aikoina. Aivan kuten aiemmin alkuraskaudessa. Hmmm… Ja eikun taas tuttuun tyyliin etsimään googlesta keskenmenon jälkeisiin kuukautisiin/raskauksiin liittyviä keskusteluja. Olisikohan nyt ollut kyseessä ne ”valemenkat”… Hmmm… Voi perkeleen valemenkat! Miten minä aina päädyn tähän kohtalaisen epätodennäköiseen asiaan!!! Hakukierrokseni ei tuottanut tulosta suuntaan eikä toiseen. Annan asian olla.

On hyväksyttävä fakta, raskautumista ilman sen ihmeempääkään yrittämistä ei voi edelleenkään pitää taustalla. Se tupsahtaa mistä milloinkin nenän eteen. Tästäkin huolimatta räpistelen nuo raskausepäilyt pois mielestäni ja suuntaan katseen eteen päin, kohti uusia todennäköisempiä epäilyjä. Ovulaation pitäisi olla näinä päivinä. Katsotaan tilannetta uudelleen sitten parin viikon päästä, silloin on edes vähän enemmän todennäköisyyttä matkassa.

Niin, ja on kai se omalla kohdallani ainakin ihan täysin itsensä huijaamista, että ei tässä mitään yritetä. Tulee jos on tullakseen. Kunhan tulee heti ettei tarvitse näitä samoja asioita pyörittää mielessä!!! Toinen alitajunnassa pyörivä juttu on tämä Teemu ja Sirpa Selänteenkin käyttämä taktiikka tyttöjen tekemiseen (siittäminen tehdään joitain päiviä ennen ovulaatiota ja näin ollen munasolun irrotessa suurin osa säilyneistä siittiöistä on tyttö-puolisia). Sukupuolellahan ei ole väliä, mutta jotenkin tämä on ollut mielessä ovulaation lähestyessä ja nyt kun olisi parhaat tärppipäivät, niin tässähän voisi pyöritellä pari päivää peukaloita… Niin, ja harmitella sitten parin viikon päästä, kun toivottua tulosta ei näy, että olisi pitänyt hyödyntää viime kierto paremmin. Koska eihän sillä sukupuolella oikeasti ole väliä.

Ota siitä sitten selvää!

Suhteet Oma elämä