Haaveita, onko heitä?

Onko sinun haaveet toteutuneet?

Pysähdyin eilen tähän kysymykseen ollessamme miehen lapsen käyttäytymishäiriöön liittyvän kuntoutuksen perhetapaamisessa. Sitä ennen oltiin käyty läpi molempien poikien tilanne, harrastukset ja se kuinka he ovat vuoden aikana kehittyneet. Myös mieheni kertoi, että hän on saanut viimein toteuttaa useita unelmiaan ja kertoi olevansa tähän hetkiseen tilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen. Lopuksi toinen ohjaajista kysyi minulta, oletko sinä saanut toteutettua omia haaveitasi. Öö.. ää.. niin.. tota… Ensinäkin olin hyvin hämmentynyt, että tätä kysyttiin MINULTA! Minut otettiin huomioon tässä perhetapaamisessa, olin osa perhettä. Wau! Ehkä se ettei vastausta kysymykseen löytynyt lainkaan johtuu tästä hämmennyksestä. Tai sitten olen laittanut omat haaveeni taustalle ja keskittynyt vain muiden haaveiden toteuttamiseen. Joka tapauksessa tämä ajatus jäi pyörimään mielessäni.

Mitä haaveita minulla on, ja ovatko ne toteutuneet?

Asiaa mietittyäni muistan, että niin kauan kuin muistan olen vastanut haaveita koskevaan kysymykseen, että haluan onnellisen perhe-elämän. Myös terveys ja vakaa taloudellinen tilanne ovat ne mitä olen pitänyt tärkeänä, mutta perhe on ollut aina haave numero yksi. Onko haaveeni toteutuneet? Minulla on (uusio)perhe ja olen välillä jopa onnellinen. En kuitenkaan voi sanoa haaveideni toteutuneen. Vielä. Ainakaan kokonaan. Oma, yhteinen lapsi saisi meidän perheen tuntumaan enemmän perheeltä, ja uskoisin myös kaipaamani kokonaisen onnen löytyvän sitä kautta. Se on minun haaveeni.

”Muista pitää puolesi”, oli ohjaajan viimeiset sanat minulle. Ja niin lupaan tehdä. Iloitsen muiden haaveiden toteutumisesta omiani unohtamatta. Ja muistan elää myös itselleni enkä pelkästään muita varten.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *