Huti

Niinhän siinä kävi. Tamponiralli alkoi. Kaksi päivää myöhässä. Olisihan se pitänyt arvata…

Eilen illalla oli vielä pientä toivoa sillä vuotoa ei edelleenkään ollut kovinkaan paljon. Ennen nukkumaan menoa kuitenkin asettelin kuukautissuojaa housuihini syvään huokaisten. Pettymyksen karvas kalkki oli nieltävänä, jälleen kerran. Tällä kertaa olin todella toiveikas raskautumisen suhteen, tunne ja oireet olivat mielestäni selkeät. Harjoittelin peilin edessä sanomaan ”olen raskaana” ja jopa punastelin lapsen tulevan tädin udellessa odottamiensa raskausuutisten perään. Olin iloinen. Elämä hymyili. Ennen nukahtamista vuodatin yhden kyyneleen.

Viime yönä heräsin todella voimakkaaseen alaselän- ja vatsan poltteluun sekä kouristeluun. Kärsin jonkin verran kuukautiskivuista, mutta vastaavaa en ole kokenut. Pelästyin. Olisiko tämä kuitenkin keskenmeno, tai alkava sellainen? Hiivin yöllä alakertaa raskaustesti kainalossa. Antaisihan se jotain viitettä, että mistä on kyse. Olin ostanut Clearbluen digitaalisen testin, jonka ajattelin käyttää vasta kun olen varma positiivisesta tuloksesta. Olin kuitenkin huolissani terveydestä, joten revin paketin auki. Odottaa. Odottaa. Inte gravid. Ei raskaana. Ei siis keskenmeno, testi olisi varmasti näyttänyt siitäkin huolimatta positiivista, näin ainakin uskon. En osaa kuitenkaan vieläkään nukkua. Polttaa. Sattuu. Kohdunulkopuolinen raskaus? Näkyykö se raskaustestissa positiivisena? Peiton alla googletan aiheesta. Pitäisi näkyä, tosin joku oli tavannut sairaalassa naisen, jolla testi oli näyttänyt negatiivista. Varaan peiton alla ensimmäisen mahdollisen vapaan ajan lääkärille. Kiitän nettiajanvarausjärjestelmää ja seuraavaksi aamuksi löytyvää aikaa. Lääkäri on myöhässä puoli tuntia. Kipristelen penkillä. Hän naputtaa kertomani tiedot koneelle ja käyn labrassa antamassa pika crp näytteen. Ei tulehdusta. Kyseessä on varmasti jokin hormonaalinen häiriö, mikäli vuoto jatkuu, varaa aika gynekologille. Hetkinen. En tiedä mitä oletin lääkärin tutkivan tai sanovan, mutta en ainakaan olettanut asian selviävän tulehdusarvojen perusteella. Ehkä UÄ-tutkimus olisi rauhoittanut mieltäni. Eihän tässä vaiheessa kohdun ulkopuoleinen eikä sisäinenkään raskaus näy ultrassa, mutta kohtu munasarjoineen olisi näkynyt. Mahdollisesti ainakin jotain olisi saatu suljettua pois. Olisi ainakin tehty tutkimus. Vasta autossa tajusin, että minun olisi pitänyt vaatia UÄ-tutkimus. Mutta olkoot. Hormonaalinen häiriö. Näillä mennään. Mikäli oireet pahenevat tai eivät ota loppuakseen, palaan sitten asiaan. Näinhän lääkärikin opasti.

Pettymys. Luulin, että se olisi tällä kertaa ylitsepääsemätön. Olin kuitenkin ensimmäistä kertaa tuonut raskausepäilyni julki sekä tunnustanut itselleni haluavani omaa lasta enemmän kuin mitään muuta. Olen kuitenkin ihan ok. Olen pettynyt ja harmittaa, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Kp 2. Näillä mennään.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *