Rakkaus

Läheisriippuvaisena minulla ei ole koskaan ollut käsitystä siitä mitä rakkaus oikeasti on. Olen saanut siihen vääristyneen mallin jo kotoa. Raakaa myöntää, että en ole tainnut koskaan rakastaa ketään muuta kuin omaa lastani. Olen vasta hoidossa sen ymmärtänyt. Olen huomannut että olen ”rakastanut” kaikkia ex-puolisoitani samalla tavalla. Tavallaan se on ihan sama kuka vierelläni on ollut. Vääristyneen rakkauden kohde on vain vaihtunut uudestaan ja uudestaan. Oli todella kiusallista ja häpeällistä myöntää tämä itselleni ja muille vertaistukiryhmässä. Vaikkakin he jo tiesivät omalla kohdallaan saman asian. Tai jos eivät vielä tienneet sitä omasta elämästään, puheenvuoroni kautta se kävi heillekin selväksi. Juuri se on niin mahtavaa Minnesota-hoidossa. Kaikilla on sama sairaus, joka ilmenee niin yllättävän samoin tavoin, vaikkakin se ulospäin ei siltä näyttäisikään.

 

Ymmärsin etten voi rakastaa ketään, jos en voi rakastaa itseäni. Vanha klisee, mutta yhtäkkiä siitä oli kohdallani tullut täyttä totta. En vain koskaan ollut ymmärtänyt mitä se oikeesti tarkoittaa..

Itseni rakastamista olen harjoitellut viimeiset pari kuukautta. Se oli aluksi lähes mahdotonta. Luulin että olin rakastanut itseäni aina, mutta Minnesota-ryhmässä ymmärsinkin ettei minulla ollut aavistustakaan mitä rakkaus tarkoittaa tai miltä se tuntuu. Aloin harjoittaa sitä ensiksi pakottamalla. Uskottelin itselleni että rakastan itsessäni jotakin paikkaa tai asiaa ja tunnustelin miltä se tuntui. Tein harjoitusta kaksi kertaa päivässä kurinalaisesti. Se tuntui vaikealta, mutta uskoin siihen, että pystyn muuttamaan totutun mallin sisäisestä puheesta. Sisäinen puhe on meillä usein kovin rumaa itseämme kohtaan. Jos huomasin jälleen kerran puhuvaksi itselleni rumasti, käänsin sen tietoisesti hyvään ja rakastavaan puheeseen. 

 

Jossakin vaiheessa aloin tuntea oikeaa rakkautta tekemiini valintoihin tai päätöksiin sekä itseäni kohtaan. Olin tietoisesti itselleni kiitollinen, kun olin pitänyt itsestäni niin hyvää huolta ja valinnut itselleni parhaalla tavalla. Aloin kokea rakkauden tunteita myös muina aikoina päivästä, kuin vain silloin kun tein harjoitusta. Siitä alkoi tulla hyväksyttävää ja suotavaa tuntea niin itseäni kohtaan. Ja se kun ymmärsin, että itsensä rakastamisella ei ole mitään tekemistä itserakkauden kanssa, oli suuri käännekohta.

 

Nyt rakkaus ja kiitollisuus on jokapäiväistä. Harjoitan sitä varsinkin vaikeita ja ikäviä asioita tai tunteita kohtaan. Rakastan niitä itsessäni ja hyväksyn ne sellaisina kuin ne ovat. Se helpottaa. Ei tarvitse enää taistella itseään vastaan. Saa vaan rakastaa – ehdoitta. Ja se tunne kutsuu luokseen enemmän rakkautta. Rakkautta itseltä ja muilta.

Kommentit (2)
  1. Saattaisit mys pitää minun kirjoittamasta blogista:Rakkaus, totta vai tarua?

  2. Olipa hyvä postaus 🙂 munkin on ollu tosi vaikeaa ymmärtää mitä sana rakkaus oikeasti tarkoittaa. Itse en osannut rakastaa edes lapsiani. Nykyisen aviomieheni kautta olen oppinut rakastamaan itseäni, mutta se on edelleen vaikeaa.
    Itse ainakin koen syyllisyyttä toisinaan, jos ajattelen olevani kaunis. Tai jotain muuta hyvää itsestäni.
    Minnesota-hoito on myös itselleni jollain tavalla tuttua, olen suorittanut siellä yhden näyttöni liittyen päihdetyöntekijän ammattitutkintoon.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *