Joululahjamietteitä
Löydän itseni tätä nykyä usein miettimästä, että ai vitsi kun olisi enemmän aikaa. Enemmän aikaa perheelle, enemmän aikaa parisuhteelle, enemmän aikaa käsitöille, enemmän aikaa treenaamiselle, enemmän aikaa kyläyhdistykselle, enemmän aikaa ihan tavalliselle arjelle. Erityisesti kaipaisin näin joulun alla (saahan näin jo sanoa?!) aikaa niille käsitöille. Rakas harrastukseni, joka jää aina kaiken muun jalkoihin. Haluaisin tehdä enemmän, jotta kehittyisin nopeammin. Minähän olen aloittanut koko touhun vasta noin 1,5 vuotta sitten hiihtolomalla – olimme mökillä, kun löin mummolle sukkapuikot ja lankakerän käteen ja sanoin että opeta. Sitten mummo opetti. Tätä nykyä neulon ohjeesta kyllä, vaikken erityisen taitava ole vieläkään, kunhan vaan neulon menemään ja yritän sietää virheitäni. Tykkään kuitenkin tehdä paljon erilaisia juttuja, ja tälläkin hetkellä kesken on vähän kaikkea palmikkosukista kaulahuivin kautta torkkupeittoon.
Ja nyt pitäisi tosiaan jo hyvää vauhtia edes suunnitella joululahjoja, siihen aattoon kun ei enää ole kuin vajaa kaksi kuukautta. Suunnitelmissa kyllä on pari erilaista huivia, yhdet sukat, yksi pipo ja yhdet lapaset. Niin ja ei-neulottavia lahjoja on tiedossa kaksi. Ja siinä on siis seitsemän lahjaa tarvittavasta… no aika monesta. Enkä edes tiedä mitä monelle muulle tekisin tai ostaisin. Yksi vaikeimmista on rakas ystäväni, joka tunnetaan myös tämän blogin toisena kirjoittajana – mitä neuloa ihmiselle, joka osaa neuloa suunnilleen mitä tahansa ja jolla on loputtomasti aikaa? Huoh. Toinen yhtä paha on miehen veli – mitä neuloa ihmiselle, jonka tyttöystävä osaa neuloa suunnilleen mitä tahansa ja jolla on loputtomasti aikaa JA joka on mies, eli veikkaan ettei arvostusta löytyisi esim. palmikkopipolle? Toinen huoh. Voisihan sitä miettiä jotain ei-itse-tehtävää, mutta siinäkin on sitten oma hommansa. Tai ideoitahan varmaan löytyy, mutta kun niiden pitäisi sopia budjettiinkin. En siis tänäkään vuonna osta Sarille ja itselleni kahden hengen matkaa aurinkoon.
No, ehkä minä vielä jotakin keksin. Tai sitten en. Mutta yhtään konvehtirasiaa en tänä vuonna osta, se on varma. Siis muille. Itsehän meinasin korkata ensimmäisen tänään.