Vaikeita kysymyksiä (osa 3) vappuaattona
Nelivuotisneuvola ei päästä vanhempia vähällä. Jo päiväkodin täyttämää lomaketta silmäillessäni parahdin miehelle hätääntyneenä: ”Onneksi ne täytti tämän päiväkodissa! Minä en olisi tiennyt vastauksia puolikaan kysymyksistä!!! Kuuntele nyt näitäkin:
Käyttää oikeita ruokailuvälineitä ruoan mukaan. En tiedä, koska katan aina haarukan ja lusikan enkä ole tullut katsoneeksi, kummalla se syö. Eikä sen ainakaan raejuustoa voi antaa haarukalla syödä!
Hahmottaa päiväjärjestyksen. Kyllä kai? Vaikka ei se kyllä aina herättyään muista, onko aamu vai iltapäivä. Ja jos siltä kysytään, niin ilta ei ole ikinä.
Muistaa 2–3 osaisen ohjeen. En minä ole laskenut antamieni ohjeiden osia!
Hyppii tasajalkaa viisi kertaa. Hyppiikö?
Pysyy tasapainossa yhdellä jalalla 5 sekuntia. Pysyykö?
Osaa piirtää vaakaviivan, ympyrän ja ristin mallista. Ei aavistustakaan. No viivan tietysti. Ja osaahan se nyt ympyränkin. Ja hei, sen piirtämää k-kirjain näyttää vähän ristiltä!
Miksei missään kerrota, mitä nelivuotiaan pitää osata! Vai kerrotaanko?”
Päiväkodissa oli onneksi vastattu kaikkiin kohtiin ”kyllä”, joten ajattelin pääseväni neuvolassa helpolla. Minulle oli puhelimessa sanottu, että aikaa kannattaa varata puolitoista tuntia ja että osan aikaa lapsi voi halutessaan olla kahden kesken terveydenhoitajan kanssa.
Kun sitten vappuaattona noudin esikoisen päiväkodista aikaisin iltapäivällä, oli oloni vähän riehakas. Olimme viettäneet opiskelijoiden kanssa vappujuhlia. Ihana oli aamulla käskenyt minun pukea päälle tiikerinaamarin ja äristä. Tein työtä käskettyä, ja se oli opiskelijoista hurjan hauskaa. Lisäksi paistoimme munkkeja ja teimme perunasaalaattia. Olin saada sydärin, kun tulin sattumalta keittiöön ja eräs innokas oli juuri kaatamassa munkkirasvaa viemäriin. Kuuntelimme kaiken maailman musiikkia ja kinastelimme siitä, mistä pelmenit ovat kotoisin. Joimme simaa paitsi se yksi, joka ei uskaltanut juoda, koska oli autolla ja simassa oli prosentteja 0,8. Opiskelijat siteerasivat oppikirjan hahmoja ja sanoivat, että on hassua tanssia päivällä.
Kun lopulta pääsin neuvolaan, ajattelin saavani istua rauhassa odotushuoneessa ja lukea lehtiä. Katin kontit! Minulle lätkäistiin käteen paperi, jossa oli hämmentävän vaikeita kysymyksiä.
Kuvaile lapsesi luonnetta. Ihana mutta tähän pitäisi varmaan keksiä jotain muutakin.
Mikä hänessä on sellaista, josta nautit ja iloitset erityisesti? Kaikki mutta tähän pitäisi varmaan eritellä tarkemmin.
Mikä hänessä on sellaista, jonka koet haastavaksi? Se, että hän on niin haasteeton. Saako lastaan sanoa helpoksi? Kysykää ensi vuonna uudestaan, sitten minulla on haastava neljävuotias!
Miten kauan lapsesi jaksaa keskittyä leikkeihinsä? Ei hemmetti, en minä tiedä! Miksei tätä kysytty siinä päiväkodin paperissa? Pitääkö leikkiin keskittyä yhtäjaksoisesti vai saako välillä käydä juttelemassa äidin tai isin kanssa? En minä ole katsonut kellosta!
Miten perheenne ruokailutilanteet sujuvat? Hyvin. Tyyppi syö ja lähtee pöydästä. Joskus menee vähän pelleilyksi mutta se tarkoittaa yleensä sitä, että vatsa on jo täynnä.
Miten nukkumaanmeno sujuu? Hyvin. Tyyppi menee sänkyynsä ja käy nukkumaan.
Miten lapsesi suhtautuu uusiin tilanteisiin ja ihmisiin? En minä ole ajatellut asiaa eli hyvin kai? Voiko kaikkiin vastata, että hyvin?
Miten lapsesi sietää epäonnistumisia ja pettymyksiä. Voiko tähän vastata, että paremmin kuin äitinsä? Jos laitan vaikka hymiön perään.
Miten arki sujuu perheessänne? Kiirettä pitää mutta muuten hyvin.
Ei hitto. Ne luulee varmasti, että kaunistelen totuutta ja yritän salata jotain. Pitäisikö nyt keksiä johonkin kohtaan jokin ongelma? Apua! Voi ei, nyt se terkkari jo tulee hakemaan. Keksin jotain, kun näistä jutellaan.
Äidin sekoilusta huolimatta luulen, että neuvola meni nelivuotiaan osalta hyvin. Neuvolakorttiin oli kirjattu lauseita valloittavan mukavasta ja reippaasta pojasta, joka tekee annetut tehtävät ikätasonsa mukaisesti. Puheen puutteista mainittiin, mutta koska puhe on jo erittäin ymmärrettävää ja asia on muutenkin hoidossa, niihin ei tällä kertaa kiinnitetty enempää huomiota. Lapsen osalta asioiden todettiin olevan kunnossa.
Jos äidillä olisi neuvolakortti siihen olisi saatettu kirjoittaa: ”Perusperheenäiti. Paidassa rasvatahroja ja suupielessä sokeria. Tänään hieman hermostunut ja sekava? Puhuu paljon mutta poukkoillen eikä kykene vastaamaan yksinkertaisiin kysymyksiin. Toistaa itseään. Kontrolli vuoden päähän.
En tiedä, mikä minuun meni. Olen yleensä kaiken neuvoladiskurssin yläpuolella, jos koen itse, että kaikki on kunnossa. En ole koskaan ottanut pulttia esimerkiksi kasvukäyristä, ruokailusta tai imettämättömyydestä. Miksi sitten sekoilen, kun minulla ei ole lapseni kanssa mitään ongelmia? Jotenkin tuntuu, että olisi sallitumpaa puhua haasteista kuin helppoudesta.
Onneksi voin ottaa ensi vuonna uusiksi.
***
Vaikeiden kysymysten edelliset osat löytyvät täältä ja täältä.