Kalassa matolla (ja kuinka huomasin olevani mielikuvitukseton tylsimys)

Tiedätkö tunteen, kun mielessäsi on hyvä jutunjuuri ja kenties jo valmiit kuvatkin mutta sitten joku ehtii ensin? No. Se tunne voi olla vitutus tai riemastus. Riippuen siitä, onko se joku muu kirjoittanut huonon vain hyvän jutun.

Olin juuri kirjoittamaisillani mielikuvituksesta ja leikeistä ja mielikuvitusleikeistä mutta Kristaliina ehti ensin. Lue sieltä siis. Se on hyvä juttu ja kattaa aika lailla sen, mitä olin kirjoittamaisillani. Paitsi minun aasinsiltani ja sisäänheittotarinani ei olisi ollut kuvaus siitä, kuinka olin aivan surkea mieheni ystävien hurjan hauskalta kuulostavassa pelissä, jossa piti silmänräpäyksessä keksiä mielikuvituksellisia tarinoita.

Mutta se olisi voinut olla myös minun aloitustarinani, jos olisin joutunut vastaavaan tilanteeseen. Olisin ollut yhtä surkea.

Huomaan nimittäin olevani mielikuvitukseton tylsimys. Minä, jonka tarinavihkot täyttyivät ala-asteella muutamassa illassa, kun kertomukset suorastaan pursusivat päästäni!

Jotain on siis tapahtunut mielikuvitukselle. Se on kadonnut. Karannut. Hävinnyt. Puff! Noin vain. Ilmaan.

Tarkemmin jos miettiin, niin ehkä muutos on kuitenkin hiipinyt vuosien saatossa. Kun piti oppia olemaan realistisempi ja asiallisempi. Tuli asiatekstit ja yleiskieli. Ei sitä silloin itse huomannut, että muuttui teksteissään ja ajatuksissaan tylsimykseksi.

Nyt sen huomaa, kun esikoinen leikkii leikkimistään ja haluaa kuunnella tarinoita toisensa perään. Ja minä tylsimys olen arjen mallien ja valmiiksi kirjoitettujen tarinoiden varassa!

Toisaalta minulla on hyvin aikaa kehittyä. Kasvaa lasteni mukana. Esikoisen leikit ovat vielä enimmäkseen matkimisleikkejä: hän kokkaa, koska äitikin kokkaa. Hän pesee autoa, koska isikin pesee. Hän huutaa sorsille ”pruuiiiiiit, pruuuuuuuiiit”, koska ukkikin huutaa. Ja hän kuuntelee mielellään toisen kirjoittamia tarinoita, koska ei tiedä, että äiti voisi kertoa omiaan.

Olkoon edellinen minun aasinsiltani näihin eilisiltaisiin kuviin, joissa matkitaan sitä, mitä äiti ja isi leikkivät tekevät:

Vene on vesillä (pyykkikori = vene, matto = järvi)

Ongella

Pikkusisko kalastaa paljain käsin (mutta kumpikaan meistä ei kalasta paljain käsin)

Kalansaalis paatinpohjalla

Ja kalansaalis pannulla

Lopuksi herkut haudutellaan uunissa

Pikkusisko ei malta olla puuttumatta tähänkään touhuun

Onneksi kokkailuun löytyy yhteinen sävel

Ja niin yhteinen leikki on alkanut –> äiti = turhake

Matkimisleikki on tällä hetkellä riittävä leikki. Kun mielikuvitusleikit sitten aikanaan tulevat, olen toivottavasti valmiimpi. Ja jos en ole, niin kyllähän uusi sukupolvi omansa keksii! Minä – tylsimys – voin sitten keskittyä kuuntelemaan, kannustamaan ja heittäytymään.