Opiskelijani ovat nyt opiskelleet suomea kaksi ja puoli kuukautta. Noin.

Heillä alkaa olla sanoja… no… jonkin verran. Sen verran ainakin, että niillä voi jo vitsailla. Tahallisesti tai tahattomasti. Tässä hieman satoa viime viikoilta:

Luokassa vallitsee täydellinen hiljaisuus. Opiskelijat pakertavat testipapereidensa parissa. Yhtäkkiä minulta pääsee aivastus. 

”Kippis!” kiljaisee eräs iloisena.

”Jaahas, kerrataanpa vähän fraaseja huomenna”, tuumaan minä.

***

Opiskelijat tekevät suullista harjoitusta, jossa heidän tulee vuorotellen ehdottaa toisilleen tapaamista.

Opiskelija 1: Mennäänkö huomenna uimahalliin kurssin jälkeen?

Opiskelija 2: Ei käy. Minä en osaa uida.

Opiskelija: 1: Ei se mitään. Sopiiko kolmelta?

Tehtävä suoritettu?

***

Olemme opiskelleet perusadjektiiveja ja harjoittelemme niiden käyttöä.

Opiskelija 1: Ope on kallis.

Minä (kuulemaani epäillen): Kallis?

Luokasta kuuluu vaimeaa tirskahtelua.

Opiskelija 2 kääntää lauseen opiskelijalle 1. Tämä menee paniikkiin, henkäisee hädissään ”ei, ei” ja alkaa selata papereitaan oikeaa sanaa etsien.

Opiskelija 3 (riemastuneena omasta nokkeluudestaan): Ope on kallis, open mies rikas!

Luokasta kuuluu röhönaurua. Opiskelija 1 on yhä enemmän paniikissa. Lopulta hän löytää etsimänsä sanan: ”KAUNIS! Ope on kaunis!”

***

Tiskaan kahvikuppiani keittiössä. Opiskelija haluaa ottaa samaan aikaan oman kuppinsa yläkaapista. En huomaa häntä, joten hän päättää sanoa jotain herättääkseen huomioni, jotta kaapinovi ei paukahda päähäni. Matalalla ja jykevällä äänellä hän lausuu minulle: ”Ope, huomio!”

***

Oppikirjan harjoituksessa kysytään mitä sinun asunnossa on. Pyydän opiskelijaa 1 vastaamaan.

Opiskelija 1 (hitaasti ja sanoja muististaan kaivellen): Minun asunnossa on vessa, keittiö, pöytä, monta tuolia…

Opiskelija 2 (se sama vitsiniekka kuin yllä): Se on ravintola! Sinun koti on ravintola!

Opiskelija 1 (ei kuule kommenttia): …ja olohuone ja sänky.

Opiskelija 2: No nyt se on sinun koti.

***

Opiskelijat harjoittelevat soittamaan huoltomiehelle. He kirjoittavat pareittain dialogeja, jotka he sitten esittävät muulle ryhmälle.

Opiskelija 1: Päivää. Täällä Olga Turunen. Minun asunnossa on pieni ongelma. Täällä on tosi kylmä. Patteri ei toimi.

Opiskelija 2: Ahaa. Kuinka monta astetta sinulla on?

Opiskelija 1: +12.

Muu ryhmä ei malta kuunnella hiljaa:

Opiskelija 3: Mitä? 12? Tosi kylmä! 

Opiskelija 4: Huoltomies sanoo: ota takki. Minä tulen joskus.

Opiskelija 5: Ei! Huoltomies sanoo: tule minun kotiin. Oletko sinkku?

Hervotonta hihittelyä.

***

Opiskelijat selittävät toisilleen ruokasanoja aliastyyppisesti.

Opiskelija 1: Se ruoka äiti asuu mökillä.

Opiskelija 2: Äiti?

Opiskelija 1 (hitaasti): S e  r u o k a  ä i t i  a s u u  m ö k i l l ä. Pieni mökki. Äiti istuu keppi… kepi… kepillä.

Opiskelija 2: ???

Opiskelija 1 (viittilöi vimmatusti käsillään jotain pyöreää): Valkoinen. Sisällä keltainen.

Opiskelija 2: ?

Opiskelija 3 (ei malta olla puuttumatta keskusteluun): Kot-kot.

Opiskelija 2: Ahaa! Kana. Muna! Miksi sinä puhut äiti?

***

Opiskelijat selittävät edelleen ruokasanoja toisilleen:

Opiskelija 1: Kuuntele. Tämä ruoka. Hänellä on pitkä vihreä poninhäntä. Hän on laiha ja oranssi.

Minä: Ihan mahtavaa! Kuunnelkaa kaikki, mitä Anna sanoo!

***

Työni on yhtä komediaa.

Odotan silti joululomaa, joka alkaa perjantaina.

Enkä malta odottaa kotimatkaa ja sitä, että pääsen hakemaan postista paketin, jonka uskon olevan salaiselta blogiystävältä.