Ekologinen omatuntoni on alkanut kolkuttaa ruoka-asioissa kovaäänisemmin. Koska kuitenkin olen ehdottomasti ehdottomuutta vastaan, toimin tässäkin asiassa pienin askelin. Ajattelin, että voisimme nyt päiväkotiarjen taas käynnistyttyä karsia lihan arki-iltojen aterioista. (Terkkuja vain miehelle! Hän ei ole todennäköisesti kuullut tätä ajatusta ääneenlausuttuna.)

Niinpä meillä on viime aikoina testailu kasvisresepti jos toinenkin. Lautaselle ovat päässeet myös linssit, pavut ja herneet, jotka aiemmin ovat jääneet malko vähäiselle käytölle. Välillä on mennyt niin kuin Strömsössä, välillä taas ei. Eilen ei mennyt.

Päätin kokeilla Yhteishyvän ruokaliitteen punajuuri-kikhernepihvejä. Reseptin raaka-aineluettelo kuulosti herkulliselta: kikherneitä, punajuurta, maustamatonta jogurttia ja jauhoja. Mausteeksi sitruunamehua, valkosipulia, suolaa, pippuria ja hunajaa. Ja bonuksena pinkki väri, jonka oletin viehättävän kuopusta.

Mutta mutta. Jokin tässä nyt meni pieleen. Ensimmäiset pihvit näyttivät tältä:

Kun lisäsin taikinaan pari kananmunaa (vaikka tämän piti olla munaton resepti!) ja tajusin tehdä pihveistä todella ohuita, ne sentään alkoivat pysyä kasassa ja paistua kypsiksi. 

Kun kokonaisuuden vielä lopuksi piilotti paistettujen sipulirenkainen alle, alkoi näyttää jo hyvältä.

Mutta eivät nämä pinkistä väristään huolimatta kuopukselle maistuneet. Esikoinen suostui syömään ikävuotensa edellyttämät kolme maistiaispalaa mutta sanoi sitten kohteliaasti ”ei kiitos”.

Mies sanoi, että lindströminpihvit ovat parempia. 

Minä sanon, että taikinasta oli liian hienojakoista. Kasvispihveissä kuuluu olla raastinraudan rouheutta, ei tehosekoittimen sileyttä. Ja sanon myös, että näitä on kyllä ihan mahdoton paistaa, jos taikinaan ei lisää kananmunaa. Enkä malta olla sanomatta, että olen minä parempiakin punajuuriruokia syönyt.

Tämä resepti ei siis päässyt reseptivihkoon. Tai pikemminkin reseptikansioon. Minä nimittäin kyllästyin siihen, että reseptivihko toisensa jälkeen alkoi täyttyä resepteistä, joita ei sitten kuitenkaan välttämättä käytetä. Niinpä päätin hankkia resepteille kansion, josta käyttämättömät reseptit on helppo napata pois. Mielessäni ajattelin myös, että reseptikansiossa reseptien järjestystä on helppo vaihtaa niin, että viikon ruokalistaa suunnitellessaan voi nostaa käyttöön tulevat reseptit alkuun, laatia niiden mukaan ostoslistan ja kokkailla sitten viikon mittaan valitsemansa ruoat. Halutessaan voisi vaikka suunnitella usean viikon ruokalistan valmiiseen järjestykseen. Tai sitten voisi ostaa välilehtiä ja lajitella reseptejä eri otsikoiden alle. Hmm…

Reseptikansio on minun uusi aseeni arjen kiireitä vastaan. Viime talvena saimme mielestäni jo kaiken muun toimimaan kohtuullisesti mutta ruoka- ja ostoslistojen suunnittelu ahdisti säännöllisesti. Kaksi kertaa viikossa tuntui siltä, etten tiedä, mitä seuraavina kolmena–neljänä päivänä syötäisiin. Väänsin maanantai- ja torstai-iltaisin vihaisena ostoslistaa ja minusta tuntui aina siltä, että syömme koko ajan samoja ruokia. 

Nyt ajattelin, että laadin meille jonkinlaisen arkiruokalistan, jonka turvin homma saa luvan pyöriä. Pastat, keitot, uuniruoat, wokit ja puurot saakoot omat päivänsä. 

Arki, minä syön sinut!

(Ja jos tämä toimii, ostan kauniimman kansion.)