Sosiaalinen media on viime päivinä täyttynyt #kutsumua-kamppanjasta. Hyvä niin. Kiusaamisesta ei koskaan voi puhua liikaa. 

Erityisen iloinen olen #kutsumua-kamppanjan kohdalla siitä, että siinä rohkaistaan puuttumaan kiusaamiseen. Loikkaamaan passiivisesta sivustaseuraajaksi aktiiviseksi väliintulijaksi. Tekemään niin kuin tamperelainen Juho Räty teki puuttuessaan kiusaamistapauksen bussissa. Silloin kiusaamiselta viedään monissa tapauksissa pohja kokonaan pois.

Toivoisin, että minullakin olisi joskus ollut ymmärrystä ja rohkeutta tehdä niin. Silloin joskus vain tuntui turvallisemmalta olla hiljaa ja onnellinen siitä, ettei itse kuulunut kiusattuihin.

Onneksi elämässä voi viisastua. Viimeistään omien lasten myötä olen ottanut periaatteekseni, etten ummista silmiäni yhdeltäkään kiusaamistapaukselta. Tämän periaatteen vuoksi kirjoitin pari viikkoa sitten sähköpostia kahdelle lähikoulun rehtorille:

Hei

Anoppini sattui tänään iltapäivällä todistamaan ikävää tapahtumaa koululaisten välillä X:n uimarannan läheisellä sillalla. Sillalla oli ollut joukko koululaisia, jotka olivat hyppineet sillalta uimaan. Paikalla oli ollut myös poika, joka ei ollut halunnut hypätä. Muut pojat olivat huudelleet hänelle ikävästi ja ajoittain jopa rumasti siitä, ettei hän uskalla hypätä. Häntä oli haukuttu pelkuriksi ja toisaalta häntä oli koko ajan painostettu hyppäämään. Samalla häntä oli tylysti muistutettu siitä, ettei hän voi syyttää muita, jos hyppää kiveen ja halvaantuu hypätessään. Lopulta uimaan hypänneet pojat olivat palanneet sillalle ja sylkeneet hyppäämättä jättäneen toverinsa päälle. 

Anopillani ei ollut mahdollisuutta puuttua asiaan, koska hän oli rannan läheisyydessä pienten lastemme kanssa eikä hän voinut jättää heitä valvomatta. Meille kaikille jäi kuitenkin tapahtuneesta erittäin paha mieli. Emme tiedä, mistä koulusta pojat olivat, mutta anoppini arvioi heidän olleen iältään 10–12-vuotiaita. 

En tiedä, onko teillä kouluina mitään mahdollisuutta puuttua asiaan, mutta toivoisin, että jonkinlaista keskustelua tilanteeseen liittyen voitaisiin käydä. 

Ystävällisin terveisin

MM

Se oli minun tämänsyksyinen hetkeni juhona. En luultavasti olisi tajunnut voivani ottaa yhteyttä kouluun vapaa-ajalla tapahtuneeseen liittyen, ellen olisi viime syksynä seurannut Siperian Ellan kirjoittelua kiusaamistapauksesta taloyhtiön pihalla. Kiitos siis sinulle, Ella! Sinä olit esimerkkinä minulle. Tänään toivon, että Juho on esimerkkinä tuhansille.

Mutta arvaatteko, miten sähköpostiini reagoitiin?

Lähetin sen illalla kello 22.38. 

Toisen koulun rehtori oli vastannut samana iltana kello 22.48. Hän kiitti viestistäni ja vastasi, että se tulee olemaan hänen aiheensa koko koulun aamunavauksessa seuraavana perjantaina.

Toisen koulun rehtorista ei ole tähän mennessä kuulunut mitään.