Matkalla äidiksi

16.9.2015 mm

Lähtisitkö silloin kanssani lenkille?

jos kirjoittaisin sulle pienen postauksen

ja painaisin julkaise-nappia

lukisitko sen ja vastaisitko kutsuun, vastaisitko kutsuun

tuntisitko vielä lenkkarin kaipauksen, o-o-o-o

olisitko valmis juoksemaan

tulisitko kanssani TCR:ään

tulisitko TCR:ään

Hei sinä siellä! Harrastatko juoksua tai haluaisitko muuten vain juoksennella? (Kuulun itse jälkimmäisiin.) Olemme päättäneet Kahvittelijan kanssa osallistua ensi toukokuussa Turku City Runille, ja meistä olisi todella mukavaa saada juoksuseuraa. Ketä vain, mistä vain! Kahvittelija osallistuu kympille, minulla on tavoitteena puolimaraton.

Meille ei ole tärkeintä matka eikä aika vaan … no … en edes tiedä, mikä. Juoksu? Eikun After Run!

Kerronpa teille vähän omasta juoksuhistoriastani, jos se vaikka selventäisi tätä päähänpistoa: En ole koskaan juossut. Olen kyllä yrittänyt, mutta se on aina tyssännyt aika lyhyeen. Olin jopa ajatellut, ettei juoksu vain ole minun lajini. Kunnes sitten viime syksynä päätin jälleen kerran kokeilla. Puhuin naapurini mukaan lenkeille. Kun oli sopinut jonkun kanssa lenkille lähdöstä, oli todella iso kynnys jättää lähtemättä. Kahdestaan juostessa oli myös pakotettu pitämään vauhdin tarpeeksi maltillisena, koska muuten jutustelusta ei yksinkertaisesti tullut mitään.

Ehdimme käydä pari kuukautta lenkeillä 2‑3 kertaa viikossa, kunnes juoksuseuralaiseni putosi pois pelistä. Tuohon mennessä olimme kuitenkin jo päässeet sellaiseen kuntoon, että jaksoin juuri ja juuri juosta 5 kilometriä. Jatkoin lenkkeilyä ja aloin haaveilla jostakin kympin mittaisesta juoksutapahtumasta.

Jouluna sain lahjakortin Helsinki Half Marathonille. Olin innoissani ja kauhuissani. En itse olisi uskaltanut vielä ilmoittautua puolikkaalle. Sain kuitenkin tavoitteesta ihan hurjasti motivaatiota lähteä lenkille ja aloin heikosti ymmärtää, miksi ihmiset osallistuvat urheilutapahtumiin. Yritin käydä lenkillä kolme kertaa viikossa mutta todellisuudessa kävin useimmiten ehkä kaksi. Pitkälle kevääseen minua hirvitti, koska pelkäsin, etten ikinä jaksaisi puolikasta. Joskus huhtkikuussa aloin uskoa, että jaksan, jos vain pidän vauhdin tarpeeksi maltillisena.

Kesäkuussa osallistuin sitten elämäni ensimmäiseen urheilutapahtumaan. Ja se oli hauskaa! Ensimmäiset kilometrit menivät huomaamatta, viimeiset taittuvat virran mukana. Oma menoni oli parhaimmillaan jossakin 9 ja 14 kilometrin välillä. 17:n jälkeen olin kuolla, ja viimeiset kilometrit tuntuivat kymmenien pituisilta. En kunnolla edes muista, missä reitti kulki. Vihoviimeinen kilometri ei varsinkaan tuntunut loppuvan ikinä. (Olen varma, että se oli oikeasti kaksi.) Ja sitten yhtäkkiä olin maalissa! Läähätin hetken kaksinkerroin, kunnes voittajafiilis nostatti pystyyn. Olo oli epäuskoinen ja riehakas. Ymmärsin täysin, miksi ihmiset tekevät tätä. Olin itse valmis tekemään saman uudestaan saatuani ensin toipua hetken.

Niin että siksi minä tämän nyt teen. Haluan kannustaa muitakin ilmoittautumaan juoksutapahtumaan hetken päähänpistosta. Nyt! Tässä! Tee se heti. Älä mieti yhtään. Se on hauskaa!

Ja se on nyt halpaakin! Jos ilmoittaudut syyskuun loppuun mennessä, hinta on kympille 20 euroa ja puolikkaalle 29 euroa. Hinnat nousevat kevättä kohti. Itse juoksutapahtuma on lauantaina 14. toukokuuta.

Meidän ehdotuksemme onkin, että ilmoittaudutaan Turku City Runiin yhdessä, käydään tahoillamme (tai yhdessä!) lenkillä, juostaan toukokuussa Turussa ja pidetään päälle After Runit!

Tuu! Mennään!

Itselläni on tavoitteena juosta puolikas suurin piirtein samaan aikaan kuin viime kesäkuussa. Haluaisin kuitenkin tehdä sen kevyemmin ja helpommin. En halua olla kuollut 17 kilometrin kohdalla vaan toivon, että saan tulevan talven aikana kohotettua kuntoa sen verran, että tossuissa riittä potkua vielä viimeisillekin kilometreille. Viimeksi aika oli 2:09:48. Ja keskisyke 172 (!). En edes tiedä, kuinka selvisin hengissä. Kai se on se urheilutapahtuman sähköinen ilmapiiri, joka saa nostattaa sykettäkin. Sykelukemat nähtyäni en kuitenkaan yhtään ihmetellyt, miksi olin hieman uupunut lopussa.

Uupunut mutta voittanut.

Niin että lähtisitkö?

Lähde! Lupaan olla rallattelematta noloa uudelleensanoitustani. Voit huikata halukkuudestasi tähän alle tai laittaa sähköpostia sivupalkin osoitteeseen. Tai sitten käydä hihkumassa Kahvittelijan tontilla.

(Matka ei ole este! Minäkin joudun matkustamaan Turkuun yli kuusi tuntia. Turkuun on pitkä matka mutta se kannattaa tehdä.)

Avainsanat: juoksu, TCR

Hyvinvointi Liikunta

3.9.2015 mm

Kiitos ja voi ei

Looking for Mr Darcyn Pari Sannaa heitti hummeripalkinnolla (tunnetaan blogimaailmassa paremmin Liebster Awardina, mutta minusta tämä Lobster Award toimii paljon paremmin) ja haastoi vastaamaan muutamaan kysymykseen. Parahdin ”kiitos” ja ”voi ei” mutta lupasin kuitenkin yrittää. Joten täältä pesee:

1. Miten kehittäisit kotikaupunkiasi?

Tämä on ehkä utopistista, mutta olkoon: Kokeilisin kunnallispolitiikkaa, jossa kaikki nykyiset (ja viimeaikaiset) sosiaali- ja terveyspalvelujen säästötoimet lyötäisiin jäihin ja jossa lisättäisiin tukea ennalta ehkäiseviin palveluihin. Menoja ja kuluja ei tarkasteltaisi vuoden tai parin syklissä vaan vasta vuosikymmenen tai kahden kuluttua. Minun on oikeasti vaikea uskoa, että nämä säästöt ovat säästöjä.

2. Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen, kun ajattelet ala-asteaikojasi?

Eräs punatukkainen tyttö, jonka löysin koulumatkalla viidennen luokan toisena koulupäivänä. Olin joutunut vaihtamaan koulua, mutta tuon punatukkaisen tytön sekä kahden muun tytön ansiosta siitä ei tullutkaan elämäni murhenäytelmää (kuten silloin luulin) vaan elinikäinen ystävyystarina.

3. Jos olisit nyt lähdössä opiskelemaan jotain uutta alaa, mille alalle lähtisit ja miksi?

Juuri nyt en missään nimessä haluaisi vaihtaa alaa, koska pidän työstäni kuin hullu puurosta. Sen sijaan voisin laajentaa nykyistä osaamistani moneen suuntaan. Esimerkiksi kielen oppimiseen liittyvät jutut kiinnostavat jatkuvasti, samoin uudet oppimisympäristöt. Voisin myös käydä uudestaan pari kurssia opiskelujeni alkuajoilta. Ainakin äänne- ja muoto-oppi saisi suorastaan sukat pyörimään jaloissa.

4. Mikä on bravuurisi keittiössä?

Pulla. Se onnistuu aina ja on aina ihan törkeän hyvää. Aina. Minulla ei ole mitään käsitystä, miksi. Sillä voi olla vaikutusta asiaan, etten pihiste voissa ja sokerissa. Enkä kanelissa.

5. Mistä olet ollut eniten innoissasi viime aikoina?

Uudesta työpaikastani.

6. Mikä oli kesän 2015 mieleenpainuvin päivä?

Juhannuspäivä. Vastoin kaikkia suunnitelmia istuin isäni kanssa puistossa syömässä jäätelöä ja juttelemassa elämästä. Kuulin asioista, joista en ollut koskaan kuullut. Niin kuuli isänikin. Se oli hyvä keskustelu.

7. Jos sinulla olisi lapsi ja sekä sinä että lapsen mahdollinen muu vanhempi menehtyisitte, kenen haluaisit ottavan lapsesi kasvatettavakseen?

Testamenttaisin heidät yhteishuoltajuuteen kahdelle toistaiseksi sinkulle ja lapsettomalle henkilöille, joita perheessämme citytädeiksi tituleerataan. Heillä on lapsistani samanlaisin käsitys kuin itselläni ja luotan heihin kuin kallioon. (Terkkuja teille K ja M!)

8. Jos elämästäsi tehtäisiin elokuva, mikä kappale olisi ehdottomasti mukana soundtrackilla ja millaisessa kohtauksessa se soisi?

Zen Cafén Aamuisin paukuttaisi taustalla kohtauksessa, jossa tiivistetään nopeutettuna kuvana juuri näitä tämänhetkisiä elinvuosiani. Toivon, ettei se ole elämäni taustamusiikki hamaan hautaan saakka.

9. Mitä teet ollessasi mökillä?

Jos kysymys olisi konditionaalissa, vastaisin että luen. Koska se kuitenkin on indikatiivissa, vastaan, että hengailen laiturin tuntumassa ja vahdin, ettei jälkikasvu huku. Nukun myös tukkina aitassa. Ja juon viiniä.

10. Jos saisit lähteä päiväksi aikamatkalle, mihin aikaan matkustaisit ja mitä tekisit siellä?

Luettuani viime keväänä Mia Kankimäen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin en ole päässyt yli ihmetyksestä, että jossain (Japanissa) on joskus (794–1185) eletty aikakautta, jolloin kykenemättömyys tuottaa sopivaa runoa oli etikettivirhe. Jolloin hallinnon virallisia asioita saatettiin hoitaa runomuotoisilla viestiketjuilla. Jolloin kyky laatia runoja oli lähes elinehto tai ainakin helppo tie rakkaussuhteisiin ja ylennyksiin. Voisin totisesti matkustaa päiväksi tiirailemaan tuota ihmetystä.

11. Milloin olet kauneimmillasi?

Elokuussa. Tässä on nyt sitten taas aika monta epätyydyttävää kuukautta edessä.

Noin. Huh.

En haasta tällä kertaa ketään, koska järkevien kysymysten muotoilusta ei nyt tule mitään. Mutta minulla saattaa olla pian yksi toinen haaste vireillä. Odottakaahan vain, sinäkin tuleva rouva Darcy!

Puheenaiheet Höpsöä