Tänään töissä

”Vo-hou, hyvää keskustelua”, sanoin tänään kello 12.20, ”mutta pidetäänkö välillä lounastauko?”

Normaalisti aloitamme lounastauon 11.45. Tänään en kuitenkaan tohtinut katkaista innostunutta keskustelua, joka lähti lentoon oppikirjan häitä käsittelevästä tekstistä ja sen ympärille kootusta sanastosta. 

Opiskelija 1: Voiko Suomessa olla monta vaimoa?

Minä: Ei.

Opiskelija 2: Voiko Somaliassa olla monta vaimoa?

Opiskelija 1: Joo, neljä.

Opiskelijat 2, 3, 4 ja 5 kuorossa: Neljä????!!!!

Opiskelija 1: Joo, yksi, kaksi, kolme tai neljä. Jos olet rikas.

Opiskelija 2: Miksi?!

Opiskelija 3: Kuinka monta vaimoa sinulla on?

Opiskelija 1: Yksi.

Opiskelija: 3: Haluatko monta?

Opiskelija 1: En nyt.

Opiskelija 4: Entä joskus?

Opiskelija 1: Jos minulla on paljon rahaa.

Opiskelija: 2: Miksi? MIKSI? Mitä sinä teet monen vaimon kanssa?

Opiskelija 4 Kaikki miehet haluavat monta vaimoa. Myös Kiinassa. Se on normaalia. Jos he ovat rikas.

Opiskelija: 2: No joo. Myös Indonesiassa.

Opiskelija: 5: Ja Thaimaassa.

Minä: Hei, hei, hei. On vaarallista käyttää sanaa ’normaalia’. Mikä on normaalia?

Opiskelija 6 nyökyttelee hyväksyvästi.

Minä: On erilaisia kulttuureja ja eri kulttuureissa erilaisia ihmisiä. Opiskelija 1 sanoo, että hän haluaa monta vaimoa, jos hänellä on paljon rahaa. Mutta meillä on täällä myös kaksi muuta miestä. Kysy heiltä, mitä he haluavat.

Opiskelija 7 (vitsaillen): Jos minä olen rikas, minä haluan neljä autoa. Ei, viisi. Yksi vaimo on hyvä.

Opiskelija 6 (kärryiltä pudonneena): Mikä on rikas?

Opiskelija 4: Sinulla on miljoona euroa.

Opiskelija: 4: Ahaa, heh, heh. Minulla ei ole… Mutta sinulla oli eilen miljoona euroa laukussa! (Harjoittelimme tekemään ilmoituksen kadonneesta tavarasta.)

Opiskelija 2: Mitä sinun ensimmäinen vaimo sanoo, jos sinä otat toisen vaimon?

Opiskelija 8: Mies ei kysy vaimolta. Mies on pomo.

Opiskelija 9 vahvistaa tämän todeksi nyökyttelemällä kiivaasti (mutta tyytyväisenä) vieressä.

Opiskelija 3: Miksi sinä et eroa?

Opiskelija 1: Ei voi erota. En minä halua!

Opiskelija 2: Jos minun mies haluaa toisen vaimon, minä lopetan hänen kanssa.

Opiskelija 5: Minä myös.

Opiskelija 2: Mutta Indonesiassa miehillä on vaimo ja sitten heillä on nuori tyttöystävä. Se on huono systeemi.

Opiskelija: 8: Sama Thaimaassa. Suomessa on hyvä, kun on vain yksi vaimo.

Minä: No tuotaaaa…

Opiskelija 10: Minä ammun, jos minun miehellä on toinen nainen.

Minä (olettaen, että hän vitsailee): Oho, kenet sinä ammut? Sinun miehen vai toisen naisen?

Opiskelija 10: Kaksi.

Minä: Siis molemmat?

Opiskelija: 5: Minä myös!

Opiskelija 8 (lukee sanastoa): Mikä on rekisteröity parisuhde?

Minä: Mies ja mies tai nainen ja nainen menevät naimisiin.

Opiskelijat 1, 8 ja 9: Mitä?! Voinko niin tehdä?

Minä: Joo, voi nykyisin.

Opiskelija 1: Miksi?

Minä: No jos he haluavat elää yhdessä ja rakastavat toisiaan.

Opiskelijat: Onko se normaalia?

Minä: Taas tämä normaali. Kuka sanoo, mikä on normaalia?

Opiskelijat: 1, 4, 8: Jumala.

Opiskelijat 6 ja 2 kohauttavat hartioitaan.

Minä: Nämä ovat nyt aika isoja kysymyksiä.

Tämä kaikki ja paljon muuta lähti liikkeelle oppikirjan kappaleesta, jonka yksi kollegoistani oli edellisellä kurssilla skipannut, koska hänen mielestään se oli turha (!). 

Suhteet Oma elämä Työ

Kesäkiire

Eilen, kun pääsimme töistä, haimme kiireesti lapset päiväkodista. Hop, hop, mennään jo!

Päätimme myös nopeasti käydä kotimatkalla kaupassa. Teimme kauppaan täsmäiskun ja sovimme, että minä käyn nämä ja sinä ne. Ihan nopeasti, tavataan kassalla!

Ostokset kerättiin kärryihin, ladottiin kassalle, maksettiin ja pakattiin kasseihin. Reippaasti tietenkin. Joko mennään?

Sitten hurautettiin kotiin ja purettiin äkkiä maidot jääkaappin. Vaihdettiin myös nopeasti kevyemmät vaatteet ylle – itselle ja lapsille – koska kaikilla oli liikaa, liian pitkää tai liian paksua. Hörpättiin pikaisesti vettä. Ollaanko valmiina?

Joo!

Mutta valmiina mihin? Kukaan ei oikeastaan tiennyt, vaikka kaikki olivat olleet hetki sitten kiireestä sähköisinä.

Siinä me sitten istuimme hölmistyneinä ja hikisinä terassilla syömässä jäätelöä. Ilman mitään kiirettä.

Ymmärsin, että meillä oli ollut kiire treffeille kesän kanssa.

Ne olivatkin ihanat treffit ne. Jäätelön syönnin jälkeen täytimme lapsille uima-altaan ja norkoilimme terassilla koko illan. Saimme seuraa naapureista. Kuudelta lapset alkoivat olla sen verran kiukkuisia, että oli pakko tarjota heille myös ruokaa. Siirryimme sisälle.

Ja silloin se oikea kiire löi lekalla päähän.

Oli pakko saada pikaisesti ruokaa pöytään. Oli pakko laittaa pyykkikone pyörimään ja astianpesukone tiskaamaan. Oli pakko valmistella seuraavan päivän ateriaa. Oli pakko raivata edellisenä päivänä pestyt kolme koneellista pyykkinaruilta. Oli pakko tehdä iltatoimet ja saada lapset nukkumaan. Oli pakko tyhjentään koneet ja imuroida. Oli pakko kaivella kaapeista ja laatikoista lisää kesävaatteita.

Kesä, sinä olet ihana mutta petollinen. Viekottelet viettämään aikaa kanssasi ja saat unohtamaan velvollisuudet. Mutta ei se mitään! Lähden mielelläni kanssasi treffeille myös tänään! Sama aika, sama paikka? Minä tarjoan jäätelöt!

Suhteet Oma elämä