Uusi vuosi, uusi mekko
Se on sitten ihan pian uusi vuosi uusine kujeineen!
Minä aion ottaa uuden vuoden vastaan uudessan mekossani. Olen siihen aika tykästynyt.
Tarkkasilmäiset ehkä huomaavat, että siinä on jotain tuttua. Eräässä lilyläisessä blogissa on nimittäin viime päivinä käyty melko vilkasta keskustelua murrejutussa, jossa esiteltiin tämän mekon tunikamallisempaa sisarta. Tiedätkö, kenestä ja mistä on kyse? (Vastaus löytyy lopusta.)
Oman mekon tarinani on vähän samankaltainen kuin sen toisen: rakkautta ensisilmäyksellä ja onnekkaita käänteitä hankintatilanteessa. Törmäsin mekkoon lauantaina Marimekon alessa. En varsinaisesti ollut etsimässä itselleni mitään vaan hakemassa lapsille pallosukkia joululahjoiksi saatujen pallopaitojen kaveriksi. En kuitenkaan voi käydä Marimekossa vilkaisematta samalla, mitä rekeissä roikkuu. En etenkään alen aikaan, sillä minä olen löytänyt useita pitkäikäisiä luottovaatteita ja -laukkuja Marimekosta. Meillä on hyvä suhde, joskin nykyisin Marimekko on lipsahtanut minusta hitusen liian hinnakkaaksi.
Kaikessa kiireessä vilkaisin siis pikaisesti myös mekot, paidat ja tunikat. Ja siellä tämä kaunokainen roikkui. Kokoja oli jäljellä tasan kaksi: liian pieni ja ihan liian iso. Vilkaisin vielä hintalappua, joka näytti alesta huolimatta kolminumeroista summaa. Käänsin jo mekolle selkäni, mutta palasin hetken kuluttua epäröiden takaisin. Olkapäälläni nimittäin istui joku pieni peikko, joka kehotti menemään liian pienen koon kanssa sovituskoppiin. Ja minä menin, koska ajattelin, että lakkaan himoitsemasta mekkoa, kun huomaan sen olevan liian pieni.
Mutta ei se ollutkaan. Sen sijaan se solahti päälle kuin unelma. Peikko hykerteli tyytyväisyydestä, minä pihisin harmista. Mekko oli täydellinen, mutta maksoi varoihini nähden hieman liikaa. Vein mekon haikein mielin takaisin rekkiin ja menin kassalle maksamaan lasten pallosukat.
Tarina ei kuitenkaan päättynyt onnettomasti. Ostokset maksettuani sain mukaani kupongin, jolla luvattiin maanantaista alkaen 20 euron lisäalennus yli 100 euron aleostoista. Olin täpinöissäni. Minulla oli edelleen mahdollisuus saada mekko, jos kokoani vain olisi vielä jäljellä maanantaina.
Iiiiih!
Lopun tiedättekin. Mekko on ylläni tänään. Aika täydellinen tapa juhlia päättyvää vuotta ja ottaa vastaan uusi. Luulen, että tulemme juhlimaan yhdessä monia muitakin tapahtumia.
PS Ja mekkoni sisar on muuten esitelty Kristaliinan tontilla.
