Se puhuu jo!
On koomista, että ruokailuhetkiä ja pöydässä istumista inhoavan lapsen ensimmäinen selkeästi tapailema sana on ’syömään’. Mutta niin se vain. Parin viikon ajan olen epäuskoisena kuulostellut, voiko kuulemani olla totta. Viikonloppuna totesin, että totta se todellakin on. Kun laitoin lounasta keittiössä, notkui kuopus kärttyisenä syöttötuolinsa jalassa ja mutisi ”ymmään, ymmään, ymmään”.
Hienoa kulta, hienoa! Olen yllätetty ja ylpeä. En ole tottunut siihen, että jälkikasvu alkaa tapailla sanoja alle vuoden ikäisenä. Esikoinen sai muotoiltua ensimmäiset sanoiksi hyvällä tahdolla tulkittavat äänneyhdistelmänsä vasta paljon myöhemmin.
Kunpa vielä oppisit nauttimaan syömisestä ja ruokailuhetkistä.
