Luen tällä hetkellä aktiivisesti kahta blogia, joissa molemmissa kirjoittaja on raskaana. Silloin kun selailen muita blogeja niissäkin yleensä kirjoittaja on raskaana, tai pienen lapsen isä/äiti. Minulla on siis aivan järkyttävä vauvakuume. Ollut jo pitkään. 

Kaikki alkoi puolitoista vuotta sitten yllätysraskauden, joka meni kesken. Sen jälkeen sovimme miehen kanssa yrittävämme ja vieläkin yhä yritetään eikä mitään tunnu tapahtuvan. Tästä varmasti tulen kirjoittamaan blogiin, aina kun se on ajankohtaista, nyt se on ajankohtaista. 

Kävimme mieheni kanssa ystävämme luona viime viikonloppuna kylässä ja hän kertoi avopuolisonsa olevan raskaana. Enkä minä osannut olla vilpittömästi onnellinen heidän puolestaan, en edes muista onnittelinko ystäväämme. Automatkalla takaisin kotiin kiukuttelin miehelleni, että miksei me voida saada ja kuinka epäreilua on, että he yrittävät kuukauden, mutta me ei vaan onnistuta. Yhdestä parhaasta ystävästäni tulee isä kahden viikon sisään ja minä en ole voinut olla yhteydessä häneen viime aikoina, koska en jaksa kuunnella heidän onneaan.

Kun olin puolitoista vuotta sitten raskaani aloitin lukemaan puutalobabyä, mutta sitten tuli teksti, jossa kerrottiin, että heille tulee toinen lapsi. Mä rupesin vaan itkemään ja vannoin lopettavani blogin lukemisen siihen paikkaan ja kuinka epäreilulta musta silloinkin tuntui. Tosin palasin viikon päästä lukemaan sitä taas, koska on se vaan niin hyvä blogi 🙂 

Haluaisin kovasti iloita muiden puolesta, mutta en ole vain pystynyt siihen. Monesti yritän parhaan kykyni mukaan ja en usko, että monetkaan edes huomaa miltä minusta tuntuu. Haluaisin vaan kovasti päästä eroon tästä katkeruudesta ja ehkä saada sen oman nyytin vielä joku päivä. Ja ne jo saadut vauvanvaatteet liinavaatekaapissa ei helpota yhtään, pitäisköhän ne kenties piilottaa jonnekin.