Kampot – pikkukaupungin vetovoimaa selvittämässä
Olen aina epäileväinen, kun jostain paikasta kirjoitetaan matkaoppaissa, että ”tulet pariksi päiväksi, mutta haluat jäädä viikoksi”. Eteläisessä Kambodzassa lähellä Vietnamin rajaa sijaitsevalla Kampotilla on juuri tällainen maine. Halusimme selvittää, miksi.
Phu Quocilta Kampotiin pääsee lautalla ja bussilla. Saatiin jostain meille tuntemattomasta syystä liput lautan vip-tilaan. Siispä istuttiin Chrisun kanssa kaksin mauttomilla tekonahkasohvilla epäkorrektin vietnamilaisen huumoriohjelman pauhatessa televisiossa. Muut reissaajat oli ahdettu lautan kahteen kerrokseen kuin sillipurkkiin. Välillä joku kävi vilkuilemassa meitä, ja teki mieli huutaa: ”Ei me haluta olla täällä!”
Ha Tienin satamassa hyppäsimme pikkubussiin kohti Kambodzaa. Rajamuodollisuuksissa kesti toivottoman kauan, koska kyydin järjestänyt nainen katosi jonnekin tunniksi muovikassillinen passeja mukanaan. Lopulta saatiin kuitenkin leimat passiin, ja auringon laskiessa saavuimme Kampotiin.
Jo ekan illan aikana Kampotin viehätys avautui meille. Tyylikkäitä kolonialismin aikaisia rakennuksia, hymyileviä paikallisia, suloisia kahviloita (suosiittelen esim. Epic Arts Cafea ja Simple Thingsia), kaupungin kokoon nähden laaja ravintolatarjonta, tunnelmallinen jokiranta ja ihana majapaikkamme Kampot Cabana. Majapaikan valintaan kannattaa käyttää aikaa, koska Kampot on loistava paikka ”olla kotona”: keinua riippumatossa, lukea kirjaa, syödä hyvää ruokaa ja siemailla drinkkiä.
Parasta Kampotissa on kuitenkin ympäröivä maaseutu. Keskusta on tosi pieni, joten hetkessä hurauttaa ihmettelemään esimerkiksi kalastajien elämäntapaa Fish Islandille tai kiinalaisten rakentamaa patoa Tuk Chou –koskelle. Myös Green Bridgelle johtava tie on mukava ajelu, ja onnistuu myös polkupyörällä. Majapaikkamme isäntä ranskalainen Simon on asunut Kampotissa kaksi vuotta, ja tylsää ei ole vielä tullut. Joka päivä riittää jotain uutta nähtävää.
Kaupungin kokoon nähden Kampotissa asuu paljon ulkomaalaisia, joista monet ovat perustaneet oman yrityksen. Yrityksen perustaminen on helpompaa kuin Laosissa tai Vietnamissa. Vaikka suosimme paikallista aina kuin mahdollista, aasialainen ruoka alkaa pitkällä reissulla jossain vaiheessa tökkiä, mutta Kampotissa tämä ei ole ongelma. Tarjolla on niin italiaista pastaa ja pizzaa (vaatimattoman Ciao-kojun omistava Diego vääntää kaikki pastat kadulla käsin alusta alkaen, joten annoksen saamisessa kestää, mutta ruoka maistuu taivaalliselta) kuin Aroma-ravintolan herkullista falafelia. Aroman omistaja on tyypillinen Pot-pat (paikallinen termi Kampotissa asuvalle expatille). Hän tuli Kampotiin reppureissulla kolmeksi päiväksi, ja jäi sille tielle.
Ja kyllä, mekin viivyimme Kampotissa aiottua pidempään.
Seuraa reissuamme maailman ympäri:
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI / BLOGIPOLKU