Joskus parhaimmat kokemukset reissussa syntyvät aivan sattumalta. Xingpingistä lähtiessä mietimme mihin suuntaamme. Halusimme käydä vielä Yangshuossa Yulong-joen rannalla, mutta toiveissa oli käydä ennen sitä vielä jossain pienemmässä paikassa. Käytämme matkallamme usein Airbnb:ta, ja sivuston karttanäkymää laajentaessani huomasin majoituskohteen ikonin keskellä ei mitään kylässä, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Airbnb-kohde Kiinan maaseudulla? Tätä täytyy kokeilla.

”Come here to feel at home in authentic rural China.”

”We provide unique experiences in remote Chinese rural communities.”

 ”We connect adventurous travelers with authentic rural china.”

Kohdetta mainostettiin suurilla sanoilla. Vaikka mekin olemme reissullamme etsineet sitä ”aitoa” Kiinaa, olen aina vähän epäileväinen, kun tällaisia autenttisuutta korostavia lausahduksia käytetään matkailumarkkinoinnissa. Qing-dynastian aikainen rakennus, matkaväsymys ja luonnonläheisyys voittivat kuitenkin skeptisyyden, ja varasimme Laojia-nimisesta talosta itsellemme huoneen.

Laojia sijaitsee Langshin kylässä Li-joen rannalla. Päätimme kävellä Xingpingistä Langshiin joenrantaa pitkin. Tiedossa oli kaksi lauttamatkaa, ja monta hikistä tuntia rinkka (koko elämä) selässä. Netin tietojen mukaan kyseistä päivävaellusta ei pystyisi tekemään, koska lautat kulkevat todella epäsäännöllisesti tai eivät ollenkaan. Olimme sopineet Laojian omistajien kanssa, että soitamme heille, jos lautta ei kulje tai rannassa ei ole yhtään paikallista venettä, joka suostuisi viemään meidät joen yli. Ensimmäinen lautta Nine Horses -kukkulalta Lengshuihin kulki normaalisti, mutta Quanjiazhoussa saimme jälleen käyttää neuvottelutaitojamme, että paikallinen pappa suostui viemään meidät joen yli.

Reitti Li-joen rannalla oli uskomattoman kaunis, ja perillä meitä odotti hiljainen 400 asukkaan kylä ilman muita matkailijoita. Taloon meidät toivotti tervetulleeksi suloinen Haibo, joka pitää huolta 1800-luvulla rakennetusta kohteesta hollantilaisten ”pomojensa” ollessa muualla. Hollantilainen Maarten vieraili Langshissa vuonna 2012, ja välittömästi ihastui Qing-dynastian aikaisiin taloihin. Sattumalta talon omistaja oli aikeissa vuokrata taloa, ja yhdessä ystävänsä Ericin kanssa Maarten kiinnostui projektista. Ennen kuin nimet saatiin paperiin, vaadittiin monta teekupillista ja illallista paikallisten kanssa. Vanhan talon remontti kesti puoli vuotta, ja harva paikallinen tuntui ymmärtävän, miksi ihmeessä kaksi länsimaalaista päätti vuokrata talon heidän kylästään.

Heti taloon sisälle astuessa aistii rauhan. Talo on remontoitu todella tyylikkäästi, mutta kuitenkin vanhaa kunnioittaen. Kiinassa on erittäin harvinaista, että onnistutaan yhdistämään uusi ja vanha. Yleensä vanha vain tuhotaan modernin tieltä.

Muutama utelias paikallinen tuli tutkimaan, keitä kylään tällä kertaa saapui. Laojia on ollut toiminnassa kolmisen vuotta. Paikalliset ovat jo tottuneet länkkärinaamoihin. Langshissa on tapana vierailla naapureiden luona juomassa teetä. Meitä ohjeistettiinkin myös rohkeasti itse kurkkimaan taloihin sisälle tai jättämään talon etuovi auki, jos haluamme jakaa teehetken jonkun kanssa tai juttuseuraa. Enimmäkseen olimme kuitenkin omissa oloissamme, koska reissuväsymys ja flunssa painoivat päälle.

Päivät Laojiassa olivat rennoimpia koko tähänastisella matkalla. Toivuin vihdoin flunssasta, rentouduin, luin kirjaa, ihmettelin ympäröivää luontoa, hymyilin ja nautin. Mahtava paikka kirjoittaa, ajatella ja pysähtyä. Laojiassa on myös erillinen meditaatiohuone. Toki lähialueelta löytyy paljon aktiviteetteja ja Haibo auttaa niiden järjestämisessä, mutta minulle pelkkä oleminen riitti. Chrisu suuntasi Haibon äidin kanssa vuorille moikkaamaan hänen vuohiaan ja vaeltelemaan. Haibon äidillä oli koko ajan leveä hymy kasvoillaan, ja hyväntuulisuus tarttui väkisinkin. Chrisu palasi vuorilta puuskuttaen, koska mamma oli pitänyt aikamoista tahtia yllä.

Langshissa aika tuntui pysähtyneen, ja elimme muutaman päivän pahalta maailmalta piilossa. Järkyttävin tapahtuma oli, kun huolimaton kuski ajoi vahingossa herttaisen Maon pyörittämää kyläkauppaa päin. Hetkessä oli kuitenkin talkoot pystyssä kaupan korjaamiseksi.

Tällä kertaa mainospuheet lunastivat lupauksensa, ja koen, että löysimme palan ”aitoa” Kiinaa, jota ei vielä ole turismilla pilattu. Toki joku toinen voi kokea kylän samasta syystä liian tylsäksi. Maartenilla ja Ericilla on myös muita kohteita Guangxissa, joten kannattaa tutustua myös niihin. Toiminnallaan he myös työllistävät useita kyläläisiä.

SEURAATHAN REISSUAMME MYÖS FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA BLOGLOVINISSA!