Koko syksyn reissatessa mietimme, missä viettää joulua. Olihan tiedossa meidän molempien ensimmäinen joulu ulkomailla ja myös ensimmäinen joulu aivan kahdestaan. Aiemmin ulkomailla asuessa ollaan lennetty kotiin jouluksi, ja Suomessa joulut vietetty jommankumman perheen luona. Meille oli tärkeää löytää jouluksi rauhallinen ja kylämäinen paikka, jossa ottaa iisiä, syödä hyvin ja tallustella luonnossa. Muutaman suosituksen myötä päädyimme Luang Prabangiin, Laosiin.

Luang Prabang on Laosin entinen pääkaupunki, UNESCO:n maailmanperintökohde ja Kaakkois-Aasian matkailijoiden ikisuosikki. Suositukset eivät pettäneet odotuksia, koska löysimme suloisia kahviloita, herkullisen vegebuffetin, vuorimaisemia ja symppiksiä paikallisia. Luang Prabang on todella rento kaupunki, ja näin turistikauden huippunakin matkailijamäärät ovat siedettäviä. Ympäröivällä maaseudulla riittää tutkittavaa, mutta moni tulee kaupunkiin vain chillaamaan.

Joulunakin luontoon piti päästä, joten aattona suuntasimme Mekong-joen toiselle puolelle Chomphetin alueelle. HoboMapsin perusteella seikkailimme pienestä Xieng Manin kylästä jokivartta pitkin kohti viidakkoa ja monia temppeleitä. Keskeltä pusikkoa paljastui kymmeniä buddha-patsaita, joten joulurauhaakin löysimme omalla tavallamme.

Aaton kohokohta oli joulusauna. Kyllä, Laosissa. Perinteinen laosilainen yrttisauna on pieni höyrykoppi, jossa istutaan sarongit päällä. Miehille ja naisille on omat koppinsa, ja tauoilla voi hörppiä yrttiteetä. Vaikka mikään ei voita suomalaista saunaa, olivat löylyt yllättävän hyvät. Kävimme saunassa Lao Red Crossilla, joten saunamaksutkin menivät hyväntekeväisyyteen.

Majatalomme Manichan Guesthousen jouluillalliselle kokoontui sekalainen sakki vieraita. Meksikolaiset sisarukset, yksin reissaava japanilainen, isovanhempien vastuita Australiasta paennut eläkeläispariskunta ja Shanghaissa asuva kanadalainen olivat kaikki mielenkiintoisia tuttavuuksia. Majatalomme isäntä Andy on mahtava hahmo. Koko ajan hirveä höösäys käynnissä, mutta ei tunnu saavan aikaan juuri mitään. Kun kysyin kuinka kauan saunalle kestää kävellä, Andy vastasi näsäviisaasti: ”En tiedä, kuinka nopeasti kävelet.” Hän on myös todella neuroottinen sen suhteen, mistä kupista juodaan teetä ja mistä kahvia. Persoonallisuus on kuitenkin vain plussaa, ja mieluummin olen jouluna kodinomaisessa ympäristössä kuin kliinisessä hotellissa.

Joulupäivä koostui isosta aamiaisesta, haahuilusta, kookospannareista ja Utopia-baarissa hengailusta. Utopia sijaitsee Nam Ou –joen rannalla, ja on jonkinlainen reppureissareiden pyhiinvaelluskohde. Reggae-musan soidessa ja hamppuhupparit päällä säkkituoleissa lojuvien parikymppisten keskellä tunsin itseni yhtäkkiä todella vanhaksi. Pakenimme pian korealaiseen ravintolaan juhlistamaan 4,5 vuoden yhteistä taivaltamme. Ostimme markkinoilta rannenauhat suhteemme virstanpylvään kunniaksi. Ällösöpöä, tiedän. Kun kerroimme Andylle juhlapäivästämme, hän kommentoi: ”Te ette varmaan vielä ole naimisissa. No, näette sitten. Kaikki muuttuu.”

***

PS. Jos joku ihmettelee, että miten ehdimme yhtäkkiä Kiinasta Laosiin, niin kerron teille salaisuuden. Blogi laahaa hieman jäljessä, koska meidän reissutahdilla paikat vaihtuvat ripeään. Kiinan jälkeen olemme käyneet Hongkongissa, Macaossa, Vietnamissa ja Kambodzassa. Juuri saavuimme Laosiin. Kaikesta kyllä kirjoitamme, ja mielellämme otamme toiveita vastaan postausten suhteen. Kiitos, kun olette matkassa mukana <3

SEURAATHAN REISSUAMME MYÖS FACEBOOKISSA JA INSTAGRAMISSA!